Muutama tunti poutaakin välillä.

Vettä,sitä on riittänyt viime aikoina.Eipä siihen paljoakaan kiinnitä huomiota,sateen sattuessa sateella.Sen olen huomannut että pitkään aikaan en ole onnistunut ulkoilemaan niin etteikö kastuisi sateesta.

Joulupäivän aamupäiväksi Foreca lupaili selkeää,ehkä jopa aurinko pilkahtaisi,siispä Teijon retkeilyalueelle polkujuoksemaan.Aamuhämärissä matkaan ja tosiaankin,puolen tunnin juoksun jälkeen aurinko alkoi nousta.

Eihän tuo aurinko kovin korkealle viitsi tähän aikaan vuodesta nousta,mutta siivitti tuo vähänkin mukavasti lentoa  askeleisiin.

Polku kulkee Hamarin järven etelä päässä olevan padon yli.Siellä jäin hetkeksi kummastelemaan talvien erilaisuutta.Vuoden 2010 joulukuun alussa oli jo ankara talvi ja jäätä oli kymmeniä senttejä.Olimme silloin Pasi Airiken kanssa näissä samoissa maisemissa retkeilemässä.Pilkki varusteetkin olivat mukana,vaikka montaa kalaa emme saaneetkaan.Muutama ahven taisi olla iltanuotiolla kypsymässä.

Illalla makuupussiin kömpiessä elohopea oli laskenut jo lähelle -20c lukemia ja pakkanen paukkui puissa.

Nyt oli lämpö nollassa ja sää keväinen.

Ohut jääriite oli järven pinnalla öisen pakkasen jäljiltä.
Jatkoin matkaa keväisissä tunnelmissa.Pidin yllä reipasta vauhtia ja juoksu kulki mukavasti.Kallioiden päällystät olivat jäässä ja vaarallisen liukkaita ja polut taas monin paikoin veden vallassa.Alkumatkasta koetin kierrellä lammikoita ja pitää sukat kuivina.Huomasin nopesti tuon turhaksi,kastuivat nuo kuitenkin,siis suoraan läpi syvien lammikoiden.Vettä oli parhaimmillaan puoleen sääreen,mutta ei tuo haitannut.Alkoihan tuota vettä tulla taivaaltakin.Noin puolentoista tunnin juoksun jälkeen alkoi tuulla ja vihmoa kylmää vettä,ajoittain rankastikkin.Kiristin vauhtia pysyäkseni lämpimänä.

Soita ylittävät pitkospuut olivat vaarallisen liukkaita.Pinnalla ohut huomaamaton jääkerros.Useinhan pitkokset ovat vielä hieman kallellaan,niin kyllä oli eteneminen ajoittain haastavaa.Muutamassa erittäin pahassa paikassa meinasin jo kääntyä takaisin.Jäinen pitkospuu,ympärillä vetelä,pohjaton suo.Lisäksi reipas tuuli ja kylmä sade,ilmassa oli seikkailun tuntua.

Kiva oli päästä suon jälkeen metsään suojaan tuulelta.Ohuet ja kevyet juoksuvaatteet ovat hyvät niin kauan kun liike säilyy mutta heti kun pitää hidastella alkaa vilu hiipiä puseroon.

Ja sitä vettä riitti,ajoittain ei olisi Nokialainenkaan riittänyt pitämään varpaita kuivina,saatikka juoksukenkä.

Loppua kohti annoin vauhdin vielä kasvaa.Ei enää kylmän vuoksi,metsän suojassa oli lämmintä,vaan itsensä rasittamisen nautinnosta.Lopussa tuli juostua ylämäet jo lähes täysillä.Lenkille tuli mittaa hitusen päällä kolme tuntia.Olisi ollut kiva juosta pidempäänkin,näissä maisemissahan niitä polkuja riittää,mutta jouluruokapöytä odotteli...

Pimeys

Pimeyttä riittää joulukuussa,varsinkin kun ei ole vielä lunta maassa.Tästä inspiroituneina minä ja Pasi Airike aloimme suunnitella vuoden viimeistä kajakki retkeä.Tarkoitus oli kiertää kemiönsaari.Laskimme että jos meloisimme päivittäin koko valoisan ajan niin retki kestäisi kolme päivää.Jos tuulet puskevat kovasti vastaan
niin varalla olisi yksi päivä.

2.12

20.00 lähtö kokkilan lossilta.Keli oli erinomainen.Tuulta 2-3ms ja lämpöä +4c.Puolikuu möllötti lähes pilvettömällä taivaalla.Ensimmäiset kilometrit olivat jännittäviä,en ollut ennen melonut pimeällä.Kuu kyllä valaisi mukavasti eikä ollut varsinaisesti pimeää,mutta kuitenkin.Ihastuin tähän "pimeä"melontaan välittömästi.Välkehtivä kuunsilta ja yllä kaareutuva tähtitaivas,vaikea on keksiä mitään sen kauniimpaa.
Ensimmäisen yön vietimme Isoholman pohjoiskärjessä olevalla laavulla.Matkaa sinne kertyi noin 11km.

Kuivat,valmiiksi pilkotut polttopuut ja mukavan siisti laavu,harvinaista herkkua retkeilijälle.Teimme olomme mukavaksi ja söimme iltapalaa.Vielä tovi nuotioon tuijottelua ja seuraavan päivän suunnittelua.Päätimme herätä kuudelta jotta pääsisimme matkaan auringon ensi säteiden saattelemina.Makuupussiin kömpimisestä ei ole mitään muistikuvaa,nukahdinkohan jo ennen pään tyynylle painamista.

3.12

6.00 herätys.Päästyäni ulos lämpimästä makuupussista maa rapisi jalkojen alla niin kuin vain pakkasella rapisee.Virittelimme nopeasti tulet jo illalla valmiiksi veistämistämme kiehisistä.Puuron kyllä keitin keittimellä mutta nuotion lämmössä oli mukava mutustella aamupalaa.
Aamupalan lomassa tutkimme tuoreita sää ennusteita.Ei hyvältä näyttänyt.Noin 14.00 iltapäivällä alkaisi tuuli nousemaan ja vähitellen se yltyisi myrskylukemiin.Mukana tietysti reippaita sateita.Myös lähipäivät tulisivat olemaan hyvin tuulisia.
Päätimme meloa Kalvholmenin saareen jossa tekisimme lisäsuunnitelmia.Olisimme siellä jo selvästi ennen kahta.
8.00 starttasimme matkaan,jää kimalteli kauniisti kajakin kannella.Muutaman tunnin jälkeen aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta.Oli lähes tyyntä,vaikea oli uskoa että illalla myrskyää.
Lähellä Karaholmaa huomasimme edessämme uivan hirven.Muutaman sadan metrin tiukka spurtti että pääsisimme kuvausetäisyydelle.

 Pasin onnistui napata muutama kuva hirvestä,minä jäin hieman taaemmas tarkkailemaan tilannetta.Tuuli alkoi hiljallen yltyä ja taivaalle ilmestyä pilviä.

Kalvholmenissa olimme noin 13.30.Valoisaa oli jäljellä vielä muutamia tunteja mutta päätimme pystyttää teltat ja jäädä yöksi.Seuraavaksi edessämme oli hyvin suojaton osuus ja huonoja leiripaikkoja.Tuuli oli nopeasti yltymässä,ja jos se todellakin yltyisi riehumaan myrskyn voimalla niin pienet kalliosaaret vailla suojaa eivät olisi mitään mukavia paikkoja.
Siispä teltta pystyyn ja olo kotoisaksi.

Ehdimme vielä keitellä ruuat ja syödä makkarat jälkiruuaksi.Pasi viritteli pienet kynsitulet vesirajaan vaikka se ei niin laillista ollutkaan.

 Saimme vielä rauhassa grillailla makkarat mutta sitten sateet alkoivat.Molemmat sukelsivat omiin telttoihinsa sateelta suojaan.Kello oli vasta viisi iltapäivällä mutta päätin pysytellä teltassa aamuun asti.Aamulla kelin pitäisi olla parempi.Kuuntelin radiota ja lueskelin kirjaa.Tuuli kohisi ja sade piiskasi telttaa ja minä viihdyin erinomaisesti.Päätin sinnitellä hereillä yhdeksään asti.Jos nukkuisin aiemmin unta ei riittäisi aamuun asti.Aivan tämä suunnitelma ei onnistunut.Nukahdin illan mittaan pariin kertaan.Yhdeksältä virallisesti nukkumaan ja unta riitti vielä aamu seitsemään.Varsinainen unikeko.


4.12

Aamulla heti sadeasu niskaan ja saaren eteläpäähän aaltoja katsomaan.Oli vielä pimeää kun istuskelin rantakalliolla ja nautiskelin kunnon kelistä.Vettä tuli rankasti ja aallot kohisivat rantaan.Tuuli ei ollut niin voimakas kun oli luvattu mutta  kohtuullista kuitenkin.

Istuskelin rannassa valoisaan asti ja sitten lähdin teltalle puuroa keittelemään.Puuronkeiton lomassa tutkittiin viimeisimmät tuuliennusteet.Kovin reippaita tuulia luvattiin lähipäiviksi,ei onnistuisi saarenkierto tällä kertaa.Odottelisimme vielä muutaman tunnin ja sitten lähtisimme hiljalleen kotia kohti.
Päätimme yöpyä seuraavan yön Skäriholmenin saaressa.Matkaa sinne olisi vain 15km.Kiirettä lähdön kanssa
emme pitäneet,perillä olisimme kyllä reilusti valoisaan aikaan.Kevyt myötätuuli siivitti matkaamme ja ajoittain aurinko teki merestä erikoisen värisen.

Perillä taas rutiininomaisesti leirin pystytys ja herkkuaterian valmistus.

Taivas selkeni vähitellen ja illalla saimme nauttia kirkkaasta kuutamosta.Kuu tosin oli vasta puolillaan mutta hyvin valaisi.Ja taas se laiton kynsituli vesirajaan ja makkaran grillausta.Pitkä pimeä aiheuttaa pitkät unet.Taas aikaisin nukkumaan ja myöhään ylös,seuraavan päivän kilometrit jäisivät jälleen vähiin,kiirettä ei olisi.

5.12

Tälle päivälle jäi kilometrejä 20 huomiselle vain kolme.Halusimme vielä yöpyä Kaisaaren uudessa laavussa.Melonta kulkisi strömman kanavan kautta lievässä myötä tuulessa.Maisemat olivat hyvin tutut.

Epävarmuutta olemiseen loivat sää ennusteet.Välillä lupailivat viiden asteen yöpakkasia, välillä vain nollaa.Viidessä asteessa meri kyllä jäätyisi.

Kaisaaren laavulla oli kyllä polttopuita mutta litimärkiä sellaisia.Oli suuria vaikeuksia saada tuli syttymään.Ensimmäisiä lumihiutaleitakin leijaili illan aikana,olisikohan aamulla maa valkoisena.
Olisi upea loppu retkelle.

Olihan se talvi saapunut yön aikana vaikka pakkasta ei juurikaan ollut.Hieman maa rapisi saappaan alla mutta meri ei ollut jäässä.
Kolme kilometriä autolle ja vuoden viimeinen melontaretki olisi ohitse.

Seuraavana päivänä sain Pasilta lyhyen viestin.Jäässä.

Palauttelua

Koville otti tuo kolmenviikon takainen pitkä lenkki.Viikon olin juoksematta,koko ajan päällä pientä ja hiukan suurempaakin yleisväsymystä.Viikko juoksun jälkeen kävin päiväretkellä melomassa.Siitä alkoi olo taas kohenemaan.Viikon verran juoksu oli vielä melkoista takkuamista.Kävin päivittäin juoksemassa lyhyen lenkin,tuntui kevyt juoksu auttavan palautumisessa.Nyt,kolme viikkoa juoksusta,meno alkaa olla jo melko normaalia.
Tälle viikolle kertyi juoksutunteja noin yhdeksän,melontaa  neljä.Lisäksi hyötypyöräilyä kolmisen tuntia.Siitä se taas lähtee.Seuraava kisa taitaa ollakkin sitten Loppiais Rogaing.Kisan pituus on 8 tuntia.Viime vuonna lunta oli 50-60cm.Melkoista kahlaamista oli.Mutta keli kuin keli,innolla odotetaan.

Seikkailunhalun innoittamana törmäsin tälläiseen LINKKIIN. Olisi vielä paikka avoinna souturetkelle.Mutta ei taitaisi matkapahoinvoiva pääni kestää pienessä veneessä suurella merellä.Mutta toisaalta ,kestäähän se kajakissakin...

Tänää oli upea melonta keli.Tyyntä ja pikku pakkasta.Kävin kiertämässä noin neljän tunnin kierroksen tässä lähivesillä.Hieman alkoi jo rannoista jäätyä.Kajakin kannelle jää muodosti kauniita kuvioitaan.

Nenä normaaliakin punaisempana.

Paavolta Paavolle. Sunnuntain pitkä.

2006 Spartathlonissa onnistuin raahautumaan maaliin.Tuloshan ei ollut kummoinen,mutta maaliin pääsy siellä on aina kova juttu.Sitten tuli monenmoista ongelmaa,eikä oikein ollut motivaatiotakaan.Juokseminen ei koskaan jäänyt kokonaan mutta vähentyi huomattavasti.
Nyt on taas hiljalleen motivaatio alkanut hiljalleen nostaa päätään.Alunperin piti lähteä mukaan Mammuttimarssiin ,mahottomalle tietenkin.Muutaman viikon ajatusta päässäni pyörittelin.Lähes 200km,varusteet selässä ja pitäisi jaksaa vielä karttaakin tutkia ja siitä jotain ymmärtää.Ei riittänyt itseluottamusta,meni pupu pöksyyn.Liian monta vuotta poissa pitkiltä matkoilta,en enää tiennyt jaksaisinko.

Jotain juoksu haastetta piti kuitenkin keksiä.Eipä siinä kauaa tarvinnut tuumailla kun mielessä välähti,Helsingistä -Turkuun,patsaalta patsaalle.Noin sata mailia.Jonkun kun vielä saisi mukaan huoltamaan.Perheen esikoinen,Eetu lupautui mukaan leikkiin.Jari Tomppo lupautui myös mukaan kunhan ehtisi lauantaina kirmaisemaan maratonin.Tiesin olevani hyvissä käsissä,huollon toimivuutta ei tarvitsisi murehtia.

Harjoitustunteja oli tullut kyllä loppukesästä aivan riittävästi,mutta ei välttämättä oikeanlaista.Pääasiassa reipasta juoksua maastossa.Poluilla ja suunnistusmetsässä.
Kunto oli kyllä hyvä mutta hidas asfalttijuoksu täysin kadoksissa.Vauhdeista ei mitään tuntumaa.Mutta voi voi,niillä mennään mitä on.

Juoksu päiväksi oli sovittu 30.10.2011.Startti 6.00
Viimeiset viikot vierivät nopeasti ja juoksu tuntui liiankin kevyeltä.Muutaman kerran kävin tutuilla teillä tunnustelemassa vauhtia.Siinä missä kuvittelin vauhdin olevan 5.20-5.30/km se olikin lähempänä 4.50/km.Huolestutti että miten pystyisin aloittamaan 5.45 vauhdilla jonka uskoin sopivaksi,se huoli ei ollut turha.

Viimein koitti odotettu aamu.3.00 kello herätti ja aamupuurolle.Neljältä poimittiin Jari kyytiin ja keula kohti Helsinkiä.Autossa istuminen on aina tylsää ja koetin olla ajattelematta tulevia kilometrejä.Hieman jännitti,kuinkahan tässä kävisi.
Siellä hän kärsivällisesti odotti,Paavo juoksijoiden kuningas.Pakolliset valokuvat patsaan juurella,muutama väkinäinen huulenheitto ja matkaan.Kaupunki oli epätodellisen hiljainen.Syksyn lehdet rapisivat tossujen alla ja juoksu oli kevyttä.Koetin pidätellä vauhtia mutta koneen lämmetessä vauhti taisi hiljalleen kiihtyä.Huoltopisteiden väleiksi oltiin sovittu 3-4km.Aamupäivä oli tarkoitus juosta niin että tasatunnein olisi pieni pysähdys,tankkausta varten.Muu huolto tapahtuisi lennosta.
Aamupäivän keli oli aivan loistava.Aurinkoa ja +7c.Reipas tuulikaan ei pahemmin osunut reitille.Sata kymppi tiellä, jota reittimme seurasi on säännöllisesti etäisyys kylttejä turkuun.TURKU 155,TURKU 145,lohdutonta oli niiden kertoma tarina.
Noin kahdenkymmen kilometrin jälkeen huoltopisteellä oli odottelemassa myös Mikael Heerman .
Mikael lähti pyörällä mukaani.Tunti vierähti kuin siivillä mukavia rupatellessa.Kolmenkympin kohdalla oli Sari Heerman kannustamassa ja tuomassa vettä jonka olin ansiokkaasti unohtanut ottaa mukaan.Siis todellakin,lähdin juoksemaan sataa mailia ja unohdin veden!!!
Heermanneille kiitos seurasta,vedestä ja kannustuksesta.

Seuraavat parikymppiä taivalsin yksikseni,omiani tuumaillen.Lohjanharjulla,kun takana oli noin viisikymppiä,odotteli Jari juoksuvarusteissaan.Hän juoksisi seuranani seuraavat 68km.Matka eteni mukavasti,nyt hieman alle 6.00km vauhdilla.Juoksu oli edelleen mukavan helppoa kunnes yllättäen iski kunnon heikotus kohtaus.Kävellen seuraava pitkä mäki,mäen päältä hidasta juoksua huoltopisteelle.Hieman pidempi tauko ja enemmän energiaa,taisi verensokeri heitellä.
Nyt ei ollut enää niin mukavan helppoa,ja vasemmassa jalkapohjassakin tuntui jotain ikävää.Hieman ennen Suomusjärven motellia kenkä pois jalasta ja lisää vaseliinia.
Alkoi ilta hämärtää ja vettäkin tuli ajoittain.Parissa kohdassa loikki peuroja tien yli.
Ennen Saloa oleva pitkä mäki meni turhan lennokkaasti,mäen päällä oli pakko kävellä tovi,ja kävelyn jälkeen juoksu nopeus oli surkeaa laahustamista.Olin etukäteen kuvitellut että Saloon saapuminen olisi aiheuttanut suuria  tunteita.Mutta ei mitään,ei kerrassaan mitään.

Torilla odotteli huoltoauto ja Jaana Thorström.Jaana oli lupautunut seurakseni välille Salo-Turku.
Vaihdoin kuivaa päälle,söin väkisin minkä pystyin ja matkaan.Aluksi hidasta kävelyä ja siitä sitten vähitellen hitaaseen juoksuun.Enää ei ollut kivaa,mutta matka jatkui.Tuuli oli yltynyt ja vettäkin tuli välillä reippaasti.
Vauhti oli todella hidasta.Omasta jaksamisestani en ollut huolissani,vaan siitä että huoltojoukot ehtivät aamulla kouluun ja töihin.Minä kyllä olisin perillä,ennemmin tai myöhemmin.
Hevon päässä alkoi taas juoksu kulkea paremmin ja taas pystyi nauttimaan seikkailusta täysin siemauksin.
Matka eteni mukavaa vauhtia kunnes pimeydestä alkoi kuulua torvien törädyksiä ja rummun pauketta.Edelleenkään ei mitään näkyvissä mutta sitten erotin torventörähdysten välissä kannustushuutoja PETRI PETRI PETRI.
Rumpali osoittautui Tero Töyryläksi.Vuonna 2002 vappuna Tero juoksi saman reitin kun minä nyt.Olin silloin hänen mukanaan Turku-Salo välillä.
Olivathan siellä myös Hannu ja Maria Tähkävuori raparperipiirakoineen ja kahvineen.Kyllä maistui hyvälle,kiitos.Sitä piristysruisketta on vaikea kuvata kun kaverit tulevat yön tunteina sateeseen ja pimeään kannustamaan.Pitkäksi aikaa ei voinut jäädä seurustelemaan,piti jatkaa matkaa.Vähitellen alkoi taas tilannekkin normalisoitumaan.Voimat alkoivat vähetä ja askel painaa.Vauhti oli taas hidasta taaperrusta.Nyt sai maksaa alun yltiöpäisestä menosta.
Piikkiössä sade yltyi mutta siitä huolimatta Hannu liittyi mukaan juoksemaan.Vauhti hidastui ja hidastui,aloin jo huolestua että pysähtyisikö se kokonaan.Aloin jo palellakkin,piti laittaa ylle kuoritakki ja kuiva pipo.Matkaa ei ollut enää paljon jäljellä mutta meno oli jo todella vaikeaa.Haukotutti yhtenään ja tuli lähes vastustamaton halu käpertyä ojanpohjalle nukkumaan.Kun pääsin patsaalle ei ollut onnistumisen riemua,oli vaan pohjaton väsymys.

 Takana oli 165 kilometriä.Aikaa oli kulunut 20.36. Kauanhan tuo kesti,mutta patsaalle pääsin.Valokuvat ja sitten taisin vielä sopertaa kiitoksia kaikille mukana olleille.
Onneksi oli lämmin auto vieressä.Autossa välittömästi filmi poikki.Jotain taisin reakoida kun Jari jäi pois autosta ,mutta seuraava parempi muistikuva kotipihalta.

 Huolto on myös kova ponnistus pitkissä juoksuissa.Erikoiskiitokset Jarille ja Eetulle kun jaksoivat pitää minusta huolta.Heermanneille kiitokset hyvästä seurasta ja vedestä.Jaanalle kiitokset seurasta ja valvonnasta että muistan syödä ja juoda.Terolle,Hannulle ja Marialle kiitokset mahtavasta öisestä yllätyksestä ja seurasta.Ja vielä kiitos hengessä mukana olleille.

Hyvä viikonloppu

Perjantaina heti töiden jälkeen tunnin juoksulenkki syksyisillä poluilla.Maastossa ei muita liikkeellä ja juoksu oli kevyttä.Annoin vauhdin kiihtyä hiljalleen,sai hengittää syvempään raikasta syysilmaa.Lopussa ponnistelin ylämäissä jo tosissani,tunsin olevani syvästi läsnä tässä ja nyt.
Kotona kamat kassiin ja järvelle.Järvellä sauna lämpiämään,hieman polttopuiden pilkkomista ja vielä grilliin tuli jotta päästäisiin saunan jälkeen grillaamaan makkaraa.

Järvi täysin tyyni ja tähtikirkas taivaankansi kaartui yllä,syvä hiljaisuus.
Reipasta saunomista,välillä järveen vilvoittelemaan ja sitten nuotiolle istuskelemaan ja makkaraa grillaamaan.Lämpötila alkoi jo laskea pakkaselle mutta nuotion ääressä oli mukavan lämmintä.


Lauantai aamulla aikaisin reippaasti ylös ja valmistautumaan Halikko-viestiin . 

 Aamupäiväksi sääennuste lupaili reipasta tuulta ja sadetta.Tuuli suoraan vastaista,kuinkas muutenkaan.Pyörään tuli melkoisesti painoa vaikka reissu ei kestäisi montaakaan tuntia.Suunnistusvarusteita,kuivia vaatteita ja kenkiä.Pakkohan noita oli mukana raahata.

Maisema oli lohduton.Tylsä,suora valtatie.Ympärillä juuri mustaksi kynnetty pelto.Reipas vastatuuli,vettä vaakasuoraan päin naamaa.Nopeusmittari näytti 12-13km/h.Onneksi matka ei ollut pitkä.
Perille päästyäni kelikin alkoi jo selkiintyä.Suunnistuksen sain suorittaa jo auringon paisteessa.Suunnistus sinällään meni ihan kohtuullisesti.Kun malttaa mennä oikein hitaasti niin rastit löytyvät ilman mitään superpummeja.
Oman osuuden jälkeen kävin sämpylä kahvilla ja lähdin ajelemaan kotia kohti.Nyt matkaa siivitti myötätuuli ja auringonpaiste.

Sunnuntai aamulla tunniksi juoksemaan.Runsas puuro aamiainen ja puutarhaan tonkimaan.Talvi lähestyy ja monenmoista puuhaa löytyy ennen lumien tuloa.
Monenlaista puuhaa jäi vielä tekemättä kun piti vielä ehtiä melomaan ennen pimeän tuloa.Päivä oli ollut sumuisen harmaa mutta kajakissa istuessani taivas repesi.

Tuuli tyyntyi ja aurinko alkoi paistaa.Kaikki eivät tästä kuitenkaan ennättäneet nauttia.

Kuollut kyhmyjoutsen kellui reitilläni.Muutama valokuva ja nopeasti matkaan,pimeä alkoi laskeutua.

Illalla vielä saunassa ynnäilin  yhteen viikonlopun tekemisiä.Tulos oli selvästi positiivinen.
Eihän tässä nyt mitään uutta ja yllättävää ollut.Mitä enemmän saa olla ulkona sitä hauskempaa on.
Miksi olla sisällä kun voi olla ulkona?

Syysretki Jurmoon

Retken aloituspaikaksi olimme valinneet Korpoströmin josta olisi noin kuuden tunnin melonta Jurmoon.Melontatunteja ei tälle reissulle tulisi paljoa.Pitkiä taukoja ja saarten tutkimisia sitäkin enemmän.
Perjantaina 30.9 klo 9.00 työnsimme lastatut kajakit vesille ja keula kohti etelää.Tuulta oli noin 6/ms lännestä.Hyvin leppoisa melontakeli.Rannikolle oli luvattu yli 20c lämpötiloja,mutta merellä oli huomattavasti viileämpää.Noin tunnin melonnan jälkeen ohitimme Konungsskärin autiotuvan.Konungsskärin ja viereisen Birsskärin saaret yhdistää silta jonka alta oli aivan pakko meloa.

 Sillan alituksen jälkeen matka jatkui kohti Aspötä josta oli tarkoitus etsiä suojainen taukopaikka.Aspön saariryppäästä löytyikin oiva paikka suojan puolelta.Tunnelma oli kesäinen.Lämpöä ja hyttysiä riitti.En muista aiemmin pitäneeni lokakuussa tunnin taukoa kosteassa paidassa eikä paleltanut lainkaan.Lämmin kallio takapuolen alla ja hyvät eväät,voiko sitä enää enempää vaatia.
Matkaa oli kuitenkin jatkettava että ehtisimme aikaisin Sandvik haruniin,jäisi aikaa tutustua saareen ennen pimeän tuloa.Sandvik harun on Jurmon itä puolella sijaitseva saari jossa on vanha kalastaja kylä.Pikkuruisia tupia on viime vuosina kunnostettu autiotupa käyttöön.

En ollut aiemmin vieraillut tällä saarella mutta hyvältä näytti jo ensi silmäyksellä.Nopeasti kuivat vaatteet ylle,lennosta hieman murua rinnan alle ja sitten saarta tutkimaan.Pimeällä kyllä voisi tehdä ruokaa ja pystyttää leirin.
Osa mökeistä oli vielä pahasti keskeneräisiä mutta muutama oli jo kunnossa.

Saari itsessään on mahtavan karu,muutama kitukasvuinen puu ja muuten pelkkää kalliota.Mukana oli myös erittäin haurasta kiveä jonka vesi oli syövyttänyt tuhansiksi"hiiden kirnuiksi".
Täällä haluaisin viettää etelämyrskyn,tuntisi varmasti oman pienuutensa ja voimattomuutensa luonnon edessä.

 Pimeän tultua oli kiva makoilla kalliolla ja katsella tähtiä ja tähdenlentoja.Ei veneiden valoja,ei ihmisen aiheuttamia ääniä,vain muutama sateliitti kiertämässä taivaankantta.Maailma ja mahdollisuudet tuntuivat rajattomilta.Toisaalta oma pienuus ja turhuus kaiken suuren keskellä tuntui häkellyttävältä.Ajatukset lensivät tieteen uusimpiin löytöihin.Valoa nopeampia hiukkasia.Seuraus ennen syytä.Mitä ja miksi me olemme vai olemmeko me.Parasta kömpiä telttaan ja kääriytyä lämpimään makuupussiin muuten pää turpoaa liian laajoista ajatuksista.

Aamulla uni maittoi lähes seitsemään,eikä heti viitsinyt nousta viileään aamuun.Hetken loikoilun jälkeen puuroa keittelemään,aurinkokin alkoi jo vähitellen lämmittämään.Vatsa täyteen,leiri kasaan ja kokka kohti Jurmoa.Meloimme aivan Jurmon etelä kärkeen,siellä rantautuminen ja saari kierrokselle.

Saarella oli myös jotain leija surffareita(vai mitä ne nyt oli).Minulle tuo touhu ei oikein avautunut.Täysi auton peräkärryllinen tavaraa,joka pitää vetää autolla,yhteysaluksella ja lopuksi vielä mönkijällä saaren kauimmaiseen kolkkaan.Sitten sahataan pientä poukamaa edestakas.
Kiva olisi ollut jäädä saareen pidemmäksikin aikaa mutta sunnuntaiksi oli annettu tuulivaroitus,joten oli aika siirtyä suojaisemmille vesille.
Suunnaksi otimme pohjoisen,kohti Bodön saarta.Tuuli oli sivuvastainen ehkä noin 5-6/ms.Bodössä reilun tunnin tauko ja edelleen keli oli kesäinen.Kesken näkkileivän syönnin oikaisin itseni pitkäkseni kun alkoi niin kivasti raukaisemaan.Runsaan puolentunnin kulttua heräsin näkkileivän pala yhä kädessäni.On se rankkaa tuo ulkoilu vai olivatkohan syynä viimeöiset laajat ajatukset.
Siitä sitten pirteänä kajakkiin ja kokka kohisten kohti Boskäriä,jonne jäisimme yöksi.Matkaa oli vielä jäljellä ja pimeä lähestyi.Boskäriin saavuimme hämärässä,puolisen tuntia ennen pimeää.Teltta nopeasti pystyyn ja sitten nuotiolle ruokaa laittamaan.Illalla taas samat tähtiin tuijottelut ja sitten kotoisaan makuupussiin nukkumaan.
Seuraava aamu valkeni tyynenä ja viileänä.

Puuron ja aamukahvin jälkeen kiersimme luontopolun, koskemattoman luonnon ääreen.Mahtava kierros.Tälle päivälle melonta tunnit jäisivät vähäisiksi,tuuli oli yltymässä.Otimme suunnan kohti Konnungskärin autiotupaa jossa pitäisimme kunnon tauon ja kiertäisimme Birskärin saaren.Tuuli oli myötäinen ja alkoi jo työntää ihan mukavasti.Puolisen tuntia ennen Konnungskäriä tein vielä suunnistus virheen.Kuljimme aivan kartan reunaa,enkä hoksannut että siiryimme reunan ulkopuolelle.Aloin epäillä virhettä kun yksi saari puuttui joka oli merkitty karttaan,löytyihän tuo määränpää sitten lopulta.

Tupa oli minulle tuttu jo ahvenanmaan kierto retkeltä.Runsas kylmälounas tuvassa ja sitten Birsskäriä tutkimaan.

Runsaasti meduusoja oli ajautunut rannoille.Jyhkeät kalliot kiersivät saarta.Pasi kiersi sisemmällä saarta kameransa kanssa lintuja bongaten.Minä nautin rantakallio maisemista.

Erään kallion takaa paljastui hellyyttävä näky,vastasyntynyt karitsa.Emo oli juuri nuolemassa jälkeläistään puhtaaksi.Mitään en lampaiden synnytyksestä ymmärrä mutta mielestäni lisää oli vielä tulossa.Menimme kauemmas odottelemaan jotain tapahtuvaksi.Ilmeisesti olimme häiriöksi joten jatkoimme matkaa.

Tuuli oli jo yltynyt reippaaksi,onneksi oli myötäistä.Puut kohisivat,aloin jo tähyllä merelle miltä siellä näytti.Olimme melko rikkonaisessa saaristossa joten aallokko ei olisi haitaksi.
Kajakin olivat parkissa suojaisassa poukamassa mutta heti kun suoja katosi tuli tunne että tuuli vie melan kädestä.Ensimmäiset kymmenet metrit olivat sivutuulta ja piti oikein keskittyä melaan mutta sitten sai kääntää perän tuuleen.Voimaa ei tarvinnut käyttää lainkaan,piti vaan suunnan.Autolle oli matkaa noin tunti ja sitten oli tämäkin retki päättynyt.Mahtava retki taas takana.Varsinkin kun seura oli ykkös luokkaa.

Vielä pitäisi saada tälle vuodelle yksi viikonloppu retki.Jos meri ei mene jäähän heti joulukuun alussa niin olisi kiva kokeilla kiertää kemiön saari joulukuussa.