Liian suuri peukalo.

Iltarasteilla taas monen vuoden jälkeen.4.4km/39min.Korttelisuunnistusta.
Kunto on ihan ok ja muutenkin kulki mukavasti ,mutta kun tuo peukalo piti tällätä kolmosrastin päälle.Kädessä oli reilut sormikkaat ja maasto LIIAN tuttu.Jos matkalla olisi pitänyt lukea karttaa niin peukaloa olisi pitänyt siirtää, mutta kun...
Kakkoselta lähtiessä vilkaisu karttaan,kartta rullalle ja hirmu loikka päälle.Kuinka ollakkaan niin tässä vaiheessa se peukku oli väärässä paikassa ja minä ryntään terävällä ultra-askeleella nelosrastille.Siellä tovi ihmettelyä ja nöyränä paluu takaisin.
Mitä tästä opimme.Kokemuksesta tiedän että ei yhtään mitään.Käy sitä sitten kerran viikossa tai kerran kolmessa vuodessa suunnistamassa niin suunnistus kunto on aivan sama.
Mutta kivaa oli,taidan sittenkin mennä vielä kokeilemaan.Jos juoksisi hieman lujempaa niin loppuaikakin olisi parempi,vai ???

Kevättä ilmassa

Jos eilen olikin hieman vaativampi keli niin nyt sitten oli todella kevättä ilmassa.Juostiin Jarin kanssa Piikkiössä 34km kolmeen tuntiin ja välillä oli tunne että shortsit olisivat olleet riittävä varuste.Toki jo sormikkaiden riisuminen sai totuuden muistumaan mieleen.
Lenkin parasta antia oli ehdottomasti päätös lähteä 7.5 juostavaan Salpaus rogainingiin.Matkana on siellä 12 tuntia joten pitänee muistaa käydä juoksulenkeilläkin muun ulkoilun ohella.Muutamat iltarastikin olisivat paikallaan jotta tottuisi kartan käyttöön juostessa.Retkeillessä on kyllä tottunut kartankäyttöön ,mutta numerolappu rinnassa vaikeuttaa kummasti järjenjuoksua.
Kunhan lumet vaan sulaisivat niin pääsisi maastoon juoksemaan.Tiukkaan tallatut polut ovat kyllä olleet erinomaisessa kunnossa aamuisin pakkasöiden jälkeen mutta sulanmaan polkuja jo odottelee malttamattomana.Ja tietysti kevään ensimmäisiä melanvetoja meressä ja kevätretkeä saaristomerellä.

Pongausta



 Tähän on tultu.
60km fillarilla,nuoskalunta ja jäätä.Tämä kaikki jotta saisin taas pongattua yhden linnun lisää.Ja tulihan taas tämän vuoden saldoon yksi lintu taas lisää.Koskikara.Meinasin jo luovuttaa ja lähteä ajelemaan kotia kohti mutta sieltähän se lennähti ja vieläpä yllättävän lähelle ,ehkä noin neljään metriin.Hetken sitä siinä ihastelin ja sitten kotia kohti polkemaan.
Koskikara löytyi Kirjakkalan ruukin maastosta josta kuvakin on.