Puljaamista

Vuonna 2007 aloittelin tätä melonta harrastusta.Eihän sitä missään melontakursseilla tullut käytyä.Kaverilta ensin lainasin kajakin ja siitä niitä melonta kokemuksia alkoi sitten hiljalleen kertyä.

Myöhemmin saman vuoden syksyllä hankin itselleni oman kajakin.Ja heti piti tietysti päästä retkelle.Siispä kemiön saarta kiertämään.
Varusteet olivat surkeat ja kelitkin olivat aloittelijalle vähän turhan kovat.Makuupussi oli ainoa paikka jossa oli mukavan lämmintä ja kuivaa.Aamuisin sai vetää kosteat ja kylmät kamppeet niskaan.

Kaikesta huolimatta oli melonta kärpänen ,tai olisikohan ollut oikein paarma, päässyt haukkaamaan oikein suuren kimpaleen viattoman ultrajuoksijan kuivuneesta lihasta.

Syksyn mittaan aloin ymmärtää että olisi viisasta hankkia talven mittaan lisää melontataitoja.
Liityin paikalliseen melontaseuraan(Salon Seudun Melamogulit) ja niin pääsin kerran viikossa uimahallille harjoittelemaan.Eipä sitä muuta tullut harjoiteltua kuin eskimokäännöstä.Kolmannella yrityksellä tuo jo onnistui.
Taisin saada sen onnistumaan vähän turhan helposti.Tuli turhan ylimielinen fiilis,turhahan tuota on harjoitella kun on näemmä noinkin helppoa.

Viime syksynä mieleen jostakin juolahti mieleen että retkikajakilla ei olekkaan koskaan tullut tehtyä eskimokäännöstä.
Siispä tuumasta toimeen.Mutta mitä ihmettä,eihän se sujunutkaan kuin vettä vaan.Melkoista räpellystä.Monet yritykset epäonnistuivat kokonaan ja nekin jotka "onnistuivat"olivat kyllä melkoisia onnenkantamoisia.

Lokakuussa sitten aloitin tuon puljaamisen täysin alusta.Altaan reunalla harjoittelin monta viikkoa lantiotekniikkaa,kyllästymiseen asti.Nyt lisäsin ohjelmaan vielä ala ja ylätuet sekä erillaisia eskimotekniikoita.Tämän talven tavoitteena on oppia vielä eskimokäännös ilman melaa,käsieskimo.Saas nähdä kuinka äijän käy.Lisämausteena tässä puuhassa minulla on paha matkapahoinvointi.Tuo pyöriminen ei vaan sovi minulle ja niinpä en uskalla käännöksissä laskea päätä aivan takakannelle.Pitää vaan tulla ylös pää vähän turhan ylhäällä.Toivottavasti tämä käy siedätys hoidosta ja tilanne paranisi.Aika näyttää.

Viime tiistain puljauksesta tuli muutama valokuvakin.

Kiitos kuvaajalle!

Yleisön pyynnöistä huolimatta vielä hiemanvideokuvaa...

Kylläpä videokuva menee surkeaksi kun sen tänne lataan.Olkoon nyt kaikesta huolimatta täällä kun en sitä korjatakkaan osaa...

 Näitä kun viitsii vain talven mittaan riittävästi harjoitella.Toistoja vain toistojen perään niin että jäävät oikein kunnolla lihasmuistiin.
Keväällä pitää sitten siirtää talvella opitut taidot avovesille.Aallokkoon ja tuulisille keleille.

Ensi talveen mennessä uskon olevani edes rahtusen parempi meloja.

Mun vika

Saattaa olla että on minun vikani että on jo toinen surkea talvi peräkkäin.Välillä saa riemuita että nyt se on talvi saapunut iloksemme.Sitä riemua kestää muutaman päivän ja sitten sitä vettä taas vihmoo.
Jaa miten niin minun vikani.
Tuossa muutama vuosi sitten oli peräkkäin kaksi runsaslumista talvea ja minä siitä ispiroituneena rakensin ahkion,itse asiassa kaksi.Kaverille kans.
Ehkäpä se toinen oli liikaa ilmojen haltialle.Tai molemmat.
Pitäisi pohjoisesta sitä talvea lähteä etsimään mutta kun noita lomia on vaan niin rajoitetusti että pitää tarkkaan miettiä miten ne käyttää.Kajakissa on tullut lomia paljon vietettyä.Viime vuonnakin taisin olla yhteensä lähes neljä viikkoa melonta retkellä.Siitä huolimatta jäi sellainen olo että melomaankaan ei kerkinnyt lainkaan.

Tuo pyöräretkeilykin olisi kiva taas herättää henkiin.Runsas kolmekymmentä vuotta sitten kiertelin ympäri suomea monena kesänä.Hyviä muistoja jäi noista reissuista.
Jos vielä pakkaan retkikamat pyöränpäälle niin todennäköisesti retki on vaativampi mitä silloin.Talviretkeily pyörällä pitäisi ehdottomasti kokea.

Tänään oli erinomainen talvipyöräily keli.Aurinkoa pilvettömältä taivaalta.-19c kierroksen alussa ja kotiin palatessani mittari näytti -14c.Runsas 60km tuolla kierroksella oli mittaa.


Muutama kuva kierrokselta.

Kotoa lähtiessä arvuuttelin että pitääkö nenän suojaksi laittaa merinovillaa.Ajattelin että eihän siellä nyt NIIN kylmä ole.Luulin pelkän puuvillahuivin riittävän.Ei riittänyt ei.

Taisi taas nenä jäätyä,Eikä todellakaan ole ensimmäinen kerta,ei sitä näköjään vaan opi.

Upean karmea keli

Vuoden viimeisenä päivänä tein pienen kierroksen pyörällä,teemana linnut.Tavoiteena oli nähdä koskikara ja lapinpöllö.

Keli oli erinomainen. Ei kovin talvinen mutta muuten.+1 ja aurinkoista, siinä mukavat puitteet ajelulle.Liukasta oli mutta hyvin nastat purivat kosteaan jäähän.
Ensin oli tarkoitus polkea hamarinjärvelle jossa tiesin koskikaran majailevan.Matkaa sinne on noin 21km,elikkä reilu tunti näin talvikeleillä.

Hamarinjärvi oli jo jäässä mutta en kyllä uskaltaisi vielä jäälle astua vaikka kalaonneaankin olisi kiva kokeilla.Muutama talvi sitten kummipoika nosti tuolta yli kiloisen ahvenen.Kyllä siellä kalaa on,

Täällä sitä pitäisi koskikaran lymyillä.Ja eihän sitä montaa minuuttia tarvinnut odotella kun niitä jo kaksin kappalein pintaa viistäen lenteli.Kolmaskin vielä näyttäytyi.Ennätys sekin,koskaan ennen en ole nähnyt kolmea kerralla.Pääsin jatkamaan matkaa hauenkuonolle jossa olen aiemminkin nähnyt lapinpöllön.Joten toiveikkaana noin seitsemän kilometri siirtymälle.Eihän tuota vaan löytynyt mutta päätin vuoden viimeisen päivän kunniaksi kiertää pienen lenkin kautta kotiin.

Keli oli aivan maaliskuinen joten mikäs siinä oli ajellessa.Koko kierrokselle kertyi mittaa runsas 80km ja aikaa siinä vierähti noin neljä ja puoli tuntia.

Muutama päivä oli uuttavuotta eletty kun meteorologit lupailivat seuraavalle päivälle erittäin huonoa ajokeliä.Räntää,loskaa ja myrskyisää tuulta.Seuraavan päivän ulkoiluohjelma oli sinetöity.Pyöräilemään.

Oikeassahan nuo olivat kerrassaan upean karmea keli.Vastatuulessa sai kamppailla eteenpäin pääsemiseksi ja sivutuulella piti olla tarkkana että pysyi tiellä.Ajolaseja ei voinut käyttää koska ne olivat hetkessä täysin läpinäkymättömät.Paikoitellen jäisen tien näkeminen oli vaikeaa.

Tässä liruttelee normaalisti pieni joentapainen mutta nythän tuossa voisi harrastaa koskimelontaa.

Varsinkin tällä kelillä on pysähdyttävä muistomerkki tuo.60km kertyi kilometrejä tällä reissulla.

Kyllähän se itseänikin hämmästyttää että mikä tuossa kelissä eteenpäin kamppailemisessa viehättää.Sama juttu merellä,kyllä se joulukuun melontakauden päätösretki on aina mieleenpainuvin.Tätä intohimoa pitää vaan seurata ja kehittää taitoja.Tämän päivän vaativa retki on huomisen rutiinia.