Muutama tunti poutaakin välillä.

Vettä,sitä on riittänyt viime aikoina.Eipä siihen paljoakaan kiinnitä huomiota,sateen sattuessa sateella.Sen olen huomannut että pitkään aikaan en ole onnistunut ulkoilemaan niin etteikö kastuisi sateesta.

Joulupäivän aamupäiväksi Foreca lupaili selkeää,ehkä jopa aurinko pilkahtaisi,siispä Teijon retkeilyalueelle polkujuoksemaan.Aamuhämärissä matkaan ja tosiaankin,puolen tunnin juoksun jälkeen aurinko alkoi nousta.

Eihän tuo aurinko kovin korkealle viitsi tähän aikaan vuodesta nousta,mutta siivitti tuo vähänkin mukavasti lentoa  askeleisiin.

Polku kulkee Hamarin järven etelä päässä olevan padon yli.Siellä jäin hetkeksi kummastelemaan talvien erilaisuutta.Vuoden 2010 joulukuun alussa oli jo ankara talvi ja jäätä oli kymmeniä senttejä.Olimme silloin Pasi Airiken kanssa näissä samoissa maisemissa retkeilemässä.Pilkki varusteetkin olivat mukana,vaikka montaa kalaa emme saaneetkaan.Muutama ahven taisi olla iltanuotiolla kypsymässä.

Illalla makuupussiin kömpiessä elohopea oli laskenut jo lähelle -20c lukemia ja pakkanen paukkui puissa.

Nyt oli lämpö nollassa ja sää keväinen.

Ohut jääriite oli järven pinnalla öisen pakkasen jäljiltä.
Jatkoin matkaa keväisissä tunnelmissa.Pidin yllä reipasta vauhtia ja juoksu kulki mukavasti.Kallioiden päällystät olivat jäässä ja vaarallisen liukkaita ja polut taas monin paikoin veden vallassa.Alkumatkasta koetin kierrellä lammikoita ja pitää sukat kuivina.Huomasin nopesti tuon turhaksi,kastuivat nuo kuitenkin,siis suoraan läpi syvien lammikoiden.Vettä oli parhaimmillaan puoleen sääreen,mutta ei tuo haitannut.Alkoihan tuota vettä tulla taivaaltakin.Noin puolentoista tunnin juoksun jälkeen alkoi tuulla ja vihmoa kylmää vettä,ajoittain rankastikkin.Kiristin vauhtia pysyäkseni lämpimänä.

Soita ylittävät pitkospuut olivat vaarallisen liukkaita.Pinnalla ohut huomaamaton jääkerros.Useinhan pitkokset ovat vielä hieman kallellaan,niin kyllä oli eteneminen ajoittain haastavaa.Muutamassa erittäin pahassa paikassa meinasin jo kääntyä takaisin.Jäinen pitkospuu,ympärillä vetelä,pohjaton suo.Lisäksi reipas tuuli ja kylmä sade,ilmassa oli seikkailun tuntua.

Kiva oli päästä suon jälkeen metsään suojaan tuulelta.Ohuet ja kevyet juoksuvaatteet ovat hyvät niin kauan kun liike säilyy mutta heti kun pitää hidastella alkaa vilu hiipiä puseroon.

Ja sitä vettä riitti,ajoittain ei olisi Nokialainenkaan riittänyt pitämään varpaita kuivina,saatikka juoksukenkä.

Loppua kohti annoin vauhdin vielä kasvaa.Ei enää kylmän vuoksi,metsän suojassa oli lämmintä,vaan itsensä rasittamisen nautinnosta.Lopussa tuli juostua ylämäet jo lähes täysillä.Lenkille tuli mittaa hitusen päällä kolme tuntia.Olisi ollut kiva juosta pidempäänkin,näissä maisemissahan niitä polkuja riittää,mutta jouluruokapöytä odotteli...

Pimeys

Pimeyttä riittää joulukuussa,varsinkin kun ei ole vielä lunta maassa.Tästä inspiroituneina minä ja Pasi Airike aloimme suunnitella vuoden viimeistä kajakki retkeä.Tarkoitus oli kiertää kemiönsaari.Laskimme että jos meloisimme päivittäin koko valoisan ajan niin retki kestäisi kolme päivää.Jos tuulet puskevat kovasti vastaan
niin varalla olisi yksi päivä.

2.12

20.00 lähtö kokkilan lossilta.Keli oli erinomainen.Tuulta 2-3ms ja lämpöä +4c.Puolikuu möllötti lähes pilvettömällä taivaalla.Ensimmäiset kilometrit olivat jännittäviä,en ollut ennen melonut pimeällä.Kuu kyllä valaisi mukavasti eikä ollut varsinaisesti pimeää,mutta kuitenkin.Ihastuin tähän "pimeä"melontaan välittömästi.Välkehtivä kuunsilta ja yllä kaareutuva tähtitaivas,vaikea on keksiä mitään sen kauniimpaa.
Ensimmäisen yön vietimme Isoholman pohjoiskärjessä olevalla laavulla.Matkaa sinne kertyi noin 11km.

Kuivat,valmiiksi pilkotut polttopuut ja mukavan siisti laavu,harvinaista herkkua retkeilijälle.Teimme olomme mukavaksi ja söimme iltapalaa.Vielä tovi nuotioon tuijottelua ja seuraavan päivän suunnittelua.Päätimme herätä kuudelta jotta pääsisimme matkaan auringon ensi säteiden saattelemina.Makuupussiin kömpimisestä ei ole mitään muistikuvaa,nukahdinkohan jo ennen pään tyynylle painamista.

3.12

6.00 herätys.Päästyäni ulos lämpimästä makuupussista maa rapisi jalkojen alla niin kuin vain pakkasella rapisee.Virittelimme nopeasti tulet jo illalla valmiiksi veistämistämme kiehisistä.Puuron kyllä keitin keittimellä mutta nuotion lämmössä oli mukava mutustella aamupalaa.
Aamupalan lomassa tutkimme tuoreita sää ennusteita.Ei hyvältä näyttänyt.Noin 14.00 iltapäivällä alkaisi tuuli nousemaan ja vähitellen se yltyisi myrskylukemiin.Mukana tietysti reippaita sateita.Myös lähipäivät tulisivat olemaan hyvin tuulisia.
Päätimme meloa Kalvholmenin saareen jossa tekisimme lisäsuunnitelmia.Olisimme siellä jo selvästi ennen kahta.
8.00 starttasimme matkaan,jää kimalteli kauniisti kajakin kannella.Muutaman tunnin jälkeen aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta.Oli lähes tyyntä,vaikea oli uskoa että illalla myrskyää.
Lähellä Karaholmaa huomasimme edessämme uivan hirven.Muutaman sadan metrin tiukka spurtti että pääsisimme kuvausetäisyydelle.

 Pasin onnistui napata muutama kuva hirvestä,minä jäin hieman taaemmas tarkkailemaan tilannetta.Tuuli alkoi hiljallen yltyä ja taivaalle ilmestyä pilviä.

Kalvholmenissa olimme noin 13.30.Valoisaa oli jäljellä vielä muutamia tunteja mutta päätimme pystyttää teltat ja jäädä yöksi.Seuraavaksi edessämme oli hyvin suojaton osuus ja huonoja leiripaikkoja.Tuuli oli nopeasti yltymässä,ja jos se todellakin yltyisi riehumaan myrskyn voimalla niin pienet kalliosaaret vailla suojaa eivät olisi mitään mukavia paikkoja.
Siispä teltta pystyyn ja olo kotoisaksi.

Ehdimme vielä keitellä ruuat ja syödä makkarat jälkiruuaksi.Pasi viritteli pienet kynsitulet vesirajaan vaikka se ei niin laillista ollutkaan.

 Saimme vielä rauhassa grillailla makkarat mutta sitten sateet alkoivat.Molemmat sukelsivat omiin telttoihinsa sateelta suojaan.Kello oli vasta viisi iltapäivällä mutta päätin pysytellä teltassa aamuun asti.Aamulla kelin pitäisi olla parempi.Kuuntelin radiota ja lueskelin kirjaa.Tuuli kohisi ja sade piiskasi telttaa ja minä viihdyin erinomaisesti.Päätin sinnitellä hereillä yhdeksään asti.Jos nukkuisin aiemmin unta ei riittäisi aamuun asti.Aivan tämä suunnitelma ei onnistunut.Nukahdin illan mittaan pariin kertaan.Yhdeksältä virallisesti nukkumaan ja unta riitti vielä aamu seitsemään.Varsinainen unikeko.


4.12

Aamulla heti sadeasu niskaan ja saaren eteläpäähän aaltoja katsomaan.Oli vielä pimeää kun istuskelin rantakalliolla ja nautiskelin kunnon kelistä.Vettä tuli rankasti ja aallot kohisivat rantaan.Tuuli ei ollut niin voimakas kun oli luvattu mutta  kohtuullista kuitenkin.

Istuskelin rannassa valoisaan asti ja sitten lähdin teltalle puuroa keittelemään.Puuronkeiton lomassa tutkittiin viimeisimmät tuuliennusteet.Kovin reippaita tuulia luvattiin lähipäiviksi,ei onnistuisi saarenkierto tällä kertaa.Odottelisimme vielä muutaman tunnin ja sitten lähtisimme hiljalleen kotia kohti.
Päätimme yöpyä seuraavan yön Skäriholmenin saaressa.Matkaa sinne olisi vain 15km.Kiirettä lähdön kanssa
emme pitäneet,perillä olisimme kyllä reilusti valoisaan aikaan.Kevyt myötätuuli siivitti matkaamme ja ajoittain aurinko teki merestä erikoisen värisen.

Perillä taas rutiininomaisesti leirin pystytys ja herkkuaterian valmistus.

Taivas selkeni vähitellen ja illalla saimme nauttia kirkkaasta kuutamosta.Kuu tosin oli vasta puolillaan mutta hyvin valaisi.Ja taas se laiton kynsituli vesirajaan ja makkaran grillausta.Pitkä pimeä aiheuttaa pitkät unet.Taas aikaisin nukkumaan ja myöhään ylös,seuraavan päivän kilometrit jäisivät jälleen vähiin,kiirettä ei olisi.

5.12

Tälle päivälle jäi kilometrejä 20 huomiselle vain kolme.Halusimme vielä yöpyä Kaisaaren uudessa laavussa.Melonta kulkisi strömman kanavan kautta lievässä myötä tuulessa.Maisemat olivat hyvin tutut.

Epävarmuutta olemiseen loivat sää ennusteet.Välillä lupailivat viiden asteen yöpakkasia, välillä vain nollaa.Viidessä asteessa meri kyllä jäätyisi.

Kaisaaren laavulla oli kyllä polttopuita mutta litimärkiä sellaisia.Oli suuria vaikeuksia saada tuli syttymään.Ensimmäisiä lumihiutaleitakin leijaili illan aikana,olisikohan aamulla maa valkoisena.
Olisi upea loppu retkelle.

Olihan se talvi saapunut yön aikana vaikka pakkasta ei juurikaan ollut.Hieman maa rapisi saappaan alla mutta meri ei ollut jäässä.
Kolme kilometriä autolle ja vuoden viimeinen melontaretki olisi ohitse.

Seuraavana päivänä sain Pasilta lyhyen viestin.Jäässä.