keskiviikko 23. syyskuuta 2015







Syksy on taas saapunut ja maltan hetkeksi istahtaa paikalleni näitä valokuvia järjestelemään.Paljon on tullut ulkona liikuttua kevään ja kesän mittaan.Pyörällä,kajakilla,kävellen....ainahan sitä on matkalla jonnekkin,välillä lähelle ja onneksi ajoittain hieman kauemmaksikin.

Lyhempiä retkiä on tullut aiempaa vähemmän,kiitos mökin kunnostusprojektin.Onneksi löytyi aikaa runsaan viikon melontaretkelle joka kuljetti minua Utöseen ja Bengtskäriin.

                                     

Utössä on tullut käytyä viimeksi kolmekymmentä vuotta sitten.Eipä silloin mieleen juolahtanut että tänne vielä palaisin,vieläpä melomalla.




                                    Jurmon lähettyviltä löytyy Sandvik Harunin kalastajakylä.
                                     

                   






Guggskärin rantoja kierrellessäni löysin tälläisä aarteita,esim pussillinen injektioruiskuja !!!!!!!!!









Sitten vielä keula kohti Bengtskärin majakkaa,jossa tosin en päässyt rantautumaan korkeiden maininkien vuoksi.



Välillä vesi oli niin vähissä että piti nousta taluttamaan kajakkia.Merivesi nousussa??


Kaikki hyvä loppuu aikanaan.Arkeen piti palata tältäkin retkeltä mutta ulkoilu jatkuu...

sunnuntai 8. helmikuuta 2015

Hyvä on hiihtäjän hiihdellä.

Karhunperänrahka,ohramaanrahka,orhijoenrahka,haapasuo,karhunperänrahka.

Kaikki samalla hiihtokierroksella.Eikä matkaakaan kertynyt kuin vajaa 17km.Lunta oli yllättävän paljon,pehmeämmissä paikoissa upotti saappaanvarren syvyyteen,Pääsääntöisesti selvisi paljon vähemmällä upotuksella.Metsätaipaleilla jossa puista pudonnut lumi oli pakkautunut tiiviiksi sai hiihdellä kantavalla hangella.
-2c ja auringon paistetta,upeat puitteet hiihdellä päämäärättömästi ympäri Marttilan soita.Tuuli riepotteli hiihtäjää välillä lähes myrskyn voimalla.


Kyltissä kerrotaan että Haapasuolla on tavattu Riekkoja !!??
Eipä näkynyt,kaksi komeaa hirveä kylläkin rymisteli lähettyvillä.



Aamupäivällä taivas oli vielä pilvinen ja muutama lumikuurokin täytti maiseman.





Puoliltapäivin alkoi taivas kirkastua.Hyvä oli hiihtäjän hiihdellä.

Alkaahan tuollainen hiihtely vähitellen huikomaan.Onneksi Marttilan korven eräreitistöllä on loistavia taukopaikkoja joissa on laavut ja polttopuut.
Täällä Lotikonkellarin laavulla on tullut keiteltyä monen monituiset kahvit.Eikä tarvinnut edes itse
puhaltaa henkeä nuotioon,myrskyisä tuuli kyllä huolehti puhalteluista.



Iltapäivällä sai jo kaivaa aurinkolasit esiin ja niitä naamalle viritellessä pulpahti mieleen että nyt kyllä pitää olla trendikäs ja otta sellainen selfie.Selfie keppiä ei kylläkään ollut mutta eiköhän tuosta saa selvän ilmankin.

keskiviikko 21. tammikuuta 2015

Puljaamista

Vuonna 2007 aloittelin tätä melonta harrastusta.Eihän sitä missään melontakursseilla tullut käytyä.Kaverilta ensin lainasin kajakin ja siitä niitä melonta kokemuksia alkoi sitten hiljalleen kertyä.

Myöhemmin saman vuoden syksyllä hankin itselleni oman kajakin.Ja heti piti tietysti päästä retkelle.Siispä kemiön saarta kiertämään.
Varusteet olivat surkeat ja kelitkin olivat aloittelijalle vähän turhan kovat.Makuupussi oli ainoa paikka jossa oli mukavan lämmintä ja kuivaa.Aamuisin sai vetää kosteat ja kylmät kamppeet niskaan.

Kaikesta huolimatta oli melonta kärpänen ,tai olisikohan ollut oikein paarma, päässyt haukkaamaan oikein suuren kimpaleen viattoman ultrajuoksijan kuivuneesta lihasta.

Syksyn mittaan aloin ymmärtää että olisi viisasta hankkia talven mittaan lisää melontataitoja.
Liityin paikalliseen melontaseuraan(Salon Seudun Melamogulit) ja niin pääsin kerran viikossa uimahallille harjoittelemaan.Eipä sitä muuta tullut harjoiteltua kuin eskimokäännöstä.Kolmannella yrityksellä tuo jo onnistui.
Taisin saada sen onnistumaan vähän turhan helposti.Tuli turhan ylimielinen fiilis,turhahan tuota on harjoitella kun on näemmä noinkin helppoa.

Viime syksynä mieleen jostakin juolahti mieleen että retkikajakilla ei olekkaan koskaan tullut tehtyä eskimokäännöstä.
Siispä tuumasta toimeen.Mutta mitä ihmettä,eihän se sujunutkaan kuin vettä vaan.Melkoista räpellystä.Monet yritykset epäonnistuivat kokonaan ja nekin jotka "onnistuivat"olivat kyllä melkoisia onnenkantamoisia.

Lokakuussa sitten aloitin tuon puljaamisen täysin alusta.Altaan reunalla harjoittelin monta viikkoa lantiotekniikkaa,kyllästymiseen asti.Nyt lisäsin ohjelmaan vielä ala ja ylätuet sekä erillaisia eskimotekniikoita.Tämän talven tavoitteena on oppia vielä eskimokäännös ilman melaa,käsieskimo.Saas nähdä kuinka äijän käy.Lisämausteena tässä puuhassa minulla on paha matkapahoinvointi.Tuo pyöriminen ei vaan sovi minulle ja niinpä en uskalla käännöksissä laskea päätä aivan takakannelle.Pitää vaan tulla ylös pää vähän turhan ylhäällä.Toivottavasti tämä käy siedätys hoidosta ja tilanne paranisi.Aika näyttää.

Viime tiistain puljauksesta tuli muutama valokuvakin.











Kiitos kuvaajalle!

Yleisön pyynnöistä huolimatta vielä hiemanvideokuvaa... video
Kylläpä videokuva menee surkeaksi kun sen tänne lataan.Olkoon nyt kaikesta huolimatta täällä kun en sitä korjatakkaan osaa...

 Näitä kun viitsii vain talven mittaan riittävästi harjoitella.Toistoja vain toistojen perään niin että jäävät oikein kunnolla lihasmuistiin.
Keväällä pitää sitten siirtää talvella opitut taidot avovesille.Aallokkoon ja tuulisille keleille.

Ensi talveen mennessä uskon olevani edes rahtusen parempi meloja.






















tiistai 6. tammikuuta 2015

Mun vika

Saattaa olla että on minun vikani että on jo toinen surkea talvi peräkkäin.Välillä saa riemuita että nyt se on talvi saapunut iloksemme.Sitä riemua kestää muutaman päivän ja sitten sitä vettä taas vihmoo.
Jaa miten niin minun vikani.
Tuossa muutama vuosi sitten oli peräkkäin kaksi runsaslumista talvea ja minä siitä ispiroituneena rakensin ahkion,itse asiassa kaksi.Kaverille kans.
Ehkäpä se toinen oli liikaa ilmojen haltialle.Tai molemmat.
Pitäisi pohjoisesta sitä talvea lähteä etsimään mutta kun noita lomia on vaan niin rajoitetusti että pitää tarkkaan miettiä miten ne käyttää.Kajakissa on tullut lomia paljon vietettyä.Viime vuonnakin taisin olla yhteensä lähes neljä viikkoa melonta retkellä.Siitä huolimatta jäi sellainen olo että melomaankaan ei kerkinnyt lainkaan.

Tuo pyöräretkeilykin olisi kiva taas herättää henkiin.Runsas kolmekymmentä vuotta sitten kiertelin ympäri suomea monena kesänä.Hyviä muistoja jäi noista reissuista.
Jos vielä pakkaan retkikamat pyöränpäälle niin todennäköisesti retki on vaativampi mitä silloin.Talviretkeily pyörällä pitäisi ehdottomasti kokea.

Tänään oli erinomainen talvipyöräily keli.Aurinkoa pilvettömältä taivaalta.-19c kierroksen alussa ja kotiin palatessani mittari näytti -14c.Runsas 60km tuolla kierroksella oli mittaa.


Muutama kuva kierrokselta.





Kotoa lähtiessä arvuuttelin että pitääkö nenän suojaksi laittaa merinovillaa.Ajattelin että eihän siellä nyt NIIN kylmä ole.Luulin pelkän puuvillahuivin riittävän.Ei riittänyt ei.
Taisi taas nenä jäätyä,Eikä todellakaan ole ensimmäinen kerta,ei sitä näköjään vaan opi.



lauantai 3. tammikuuta 2015

Upean karmea keli

Vuoden viimeisenä päivänä tein pienen kierroksen pyörällä,teemana linnut.Tavoiteena oli nähdä koskikara ja lapinpöllö.

Keli oli erinomainen. Ei kovin talvinen mutta muuten.+1 ja aurinkoista, siinä mukavat puitteet ajelulle.Liukasta oli mutta hyvin nastat purivat kosteaan jäähän.
Ensin oli tarkoitus polkea hamarinjärvelle jossa tiesin koskikaran majailevan.Matkaa sinne on noin 21km,elikkä reilu tunti näin talvikeleillä.

Hamarinjärvi oli jo jäässä mutta en kyllä uskaltaisi vielä jäälle astua vaikka kalaonneaankin olisi kiva kokeilla.Muutama talvi sitten kummipoika nosti tuolta yli kiloisen ahvenen.Kyllä siellä kalaa on,
Täällä sitä pitäisi koskikaran lymyillä.Ja eihän sitä montaa minuuttia tarvinnut odotella kun niitä jo kaksin kappalein pintaa viistäen lenteli.Kolmaskin vielä näyttäytyi.Ennätys sekin,koskaan ennen en ole nähnyt kolmea kerralla.Pääsin jatkamaan matkaa hauenkuonolle jossa olen aiemminkin nähnyt lapinpöllön.Joten toiveikkaana noin seitsemän kilometri siirtymälle.Eihän tuota vaan löytynyt mutta päätin vuoden viimeisen päivän kunniaksi kiertää pienen lenkin kautta kotiin.

Keli oli aivan maaliskuinen joten mikäs siinä oli ajellessa.Koko kierrokselle kertyi mittaa runsas 80km ja aikaa siinä vierähti noin neljä ja puoli tuntia.


Muutama päivä oli uuttavuotta eletty kun meteorologit lupailivat seuraavalle päivälle erittäin huonoa ajokeliä.Räntää,loskaa ja myrskyisää tuulta.Seuraavan päivän ulkoiluohjelma oli sinetöity.Pyöräilemään.

Oikeassahan nuo olivat kerrassaan upean karmea keli.Vastatuulessa sai kamppailla eteenpäin pääsemiseksi ja sivutuulella piti olla tarkkana että pysyi tiellä.Ajolaseja ei voinut käyttää koska ne olivat hetkessä täysin läpinäkymättömät.Paikoitellen jäisen tien näkeminen oli vaikeaa.



Tässä liruttelee normaalisti pieni joentapainen mutta nythän tuossa voisi harrastaa koskimelontaa.



Varsinkin tällä kelillä on pysähdyttävä muistomerkki tuo.60km kertyi kilometrejä tällä reissulla.

Kyllähän se itseänikin hämmästyttää että mikä tuossa kelissä eteenpäin kamppailemisessa viehättää.Sama juttu merellä,kyllä se joulukuun melontakauden päätösretki on aina mieleenpainuvin.Tätä intohimoa pitää vaan seurata ja kehittää taitoja.Tämän päivän vaativa retki on huomisen rutiinia.

sunnuntai 28. joulukuuta 2014

Baarikierros


Taas täällä,baarikierroksella Marttilankorvessa.Pasi lähti mukaan päiväksi lumisia polkuja tallaamaan. ja siinä ohessa pääsin esittelemään hänelle Lotikonkellarin ja muutaman kauniin näköalapaikan.
Lunta oli viitisen senttiä ja pakkasta kymmenkunta astetta.Puitteet oli kohillaan.Lunta saisi olla mieluummin metrin verran enemmän että pääsisi kunnolla maastoon hiihtämään mutta ei voi mitään,näillä mennään.

Baarissa oli vaan niin kovin hiljaista,vaikka Pasi toiveikkaana baarikärpästen surinaa kuullostelikin.






Muutama satametrinen kun baarilta lumista polkua tallattiin niin päästiin Lotikonkellarin laavulle. 

Ja tuosta alkaa itse Lotikonkellari.Ensin ahtaudutaan 3-40cm halkeamasta, sitten on hieman avarampaa ja lopuksi vielä tunneliosuus.Välillä tunnelin pohjalla on reippaasti vettä vaikka pakkasta olisikin,nyt oli onneksi kuivempaa.




 Siellä se Pasin valo loistaa tunnelin päässä.


Lotikolta tunti tai kaksi reipasta askellusta hiljaisessa metsässä niin saavuttiin Karhunpaalupuulle.Täällä on pidetty karhunkaato bileitä kun on kontio saatu kellistettyä.Aikaa tuosta on jo tovi,väittävät että 5-6000 vuotta,en nyt tässä lähde kiistämään tietoa tuota kun en ole paikalla tuolloin ollut.

Laavu ja nuotiopaikkakin löytyi.Puut olivat kokolailla märkiä ja ensin savu oli näkyvin asia jonka saimme aikaiseksi mutta kyllä se nuotio alkoi siitä hiljalleen räiskyä.Pari isoa kupillista kahvia ja muutama makkara niin oli taas vaelluskenkä syönnillään.


Pasin 45 nokialainen jo miestä kuljetti merkiltä merkille kun minä vasta reppua selkään virittelin.Oli mies varmaan saanut jostain vihiä että paikallisessa talviurheilukeskuksessa olisi Nykäsen Masa nimmareita jakamassa.Ei näkynyt Masaa baarissa ,taitaapi olla huipulla...

Kovasti hiljaista huipulla oli.Taitavat olla tulevaisuuden lupaukset kotona pleikkaa pelaamassa.

Hyppyrimäeltä vielä reipas rupeama autolle muutaman kauniin näköalapaikan kautta.



Tämä on muuten Mopokallio.Mistä lie nimensä saanut.Tästä kun suolle katselee,niin sitä kovasti toivoisi näkevänsä karhun suolla taapertavan.Tai jopa susilauman jonossa jolkottavan.
Mopokalliolta pitikin jo reippaasti lähteä kohti autoa että kerkeisimme ennen pimeää sen löytämään.

Taas oli yksi hyvä ulkoilupäivä takana.Näitä vaan runsaasti lisää.