Upean karmea keli

Vuoden viimeisenä päivänä tein pienen kierroksen pyörällä,teemana linnut.Tavoiteena oli nähdä koskikara ja lapinpöllö.

Keli oli erinomainen. Ei kovin talvinen mutta muuten.+1 ja aurinkoista, siinä mukavat puitteet ajelulle.Liukasta oli mutta hyvin nastat purivat kosteaan jäähän.
Ensin oli tarkoitus polkea hamarinjärvelle jossa tiesin koskikaran majailevan.Matkaa sinne on noin 21km,elikkä reilu tunti näin talvikeleillä.

Hamarinjärvi oli jo jäässä mutta en kyllä uskaltaisi vielä jäälle astua vaikka kalaonneaankin olisi kiva kokeilla.Muutama talvi sitten kummipoika nosti tuolta yli kiloisen ahvenen.Kyllä siellä kalaa on,

Täällä sitä pitäisi koskikaran lymyillä.Ja eihän sitä montaa minuuttia tarvinnut odotella kun niitä jo kaksin kappalein pintaa viistäen lenteli.Kolmaskin vielä näyttäytyi.Ennätys sekin,koskaan ennen en ole nähnyt kolmea kerralla.Pääsin jatkamaan matkaa hauenkuonolle jossa olen aiemminkin nähnyt lapinpöllön.Joten toiveikkaana noin seitsemän kilometri siirtymälle.Eihän tuota vaan löytynyt mutta päätin vuoden viimeisen päivän kunniaksi kiertää pienen lenkin kautta kotiin.

Keli oli aivan maaliskuinen joten mikäs siinä oli ajellessa.Koko kierrokselle kertyi mittaa runsas 80km ja aikaa siinä vierähti noin neljä ja puoli tuntia.

Muutama päivä oli uuttavuotta eletty kun meteorologit lupailivat seuraavalle päivälle erittäin huonoa ajokeliä.Räntää,loskaa ja myrskyisää tuulta.Seuraavan päivän ulkoiluohjelma oli sinetöity.Pyöräilemään.

Oikeassahan nuo olivat kerrassaan upean karmea keli.Vastatuulessa sai kamppailla eteenpäin pääsemiseksi ja sivutuulella piti olla tarkkana että pysyi tiellä.Ajolaseja ei voinut käyttää koska ne olivat hetkessä täysin läpinäkymättömät.Paikoitellen jäisen tien näkeminen oli vaikeaa.

Tässä liruttelee normaalisti pieni joentapainen mutta nythän tuossa voisi harrastaa koskimelontaa.

Varsinkin tällä kelillä on pysähdyttävä muistomerkki tuo.60km kertyi kilometrejä tällä reissulla.

Kyllähän se itseänikin hämmästyttää että mikä tuossa kelissä eteenpäin kamppailemisessa viehättää.Sama juttu merellä,kyllä se joulukuun melontakauden päätösretki on aina mieleenpainuvin.Tätä intohimoa pitää vaan seurata ja kehittää taitoja.Tämän päivän vaativa retki on huomisen rutiinia.