Baarikierros

Taas täällä,baarikierroksella Marttilankorvessa.Pasi lähti mukaan päiväksi lumisia polkuja tallaamaan. ja siinä ohessa pääsin esittelemään hänelle Lotikonkellarin ja muutaman kauniin näköalapaikan.
Lunta oli viitisen senttiä ja pakkasta kymmenkunta astetta.Puitteet oli kohillaan.Lunta saisi olla mieluummin metrin verran enemmän että pääsisi kunnolla maastoon hiihtämään mutta ei voi mitään,näillä mennään.

Baarissa oli vaan niin kovin hiljaista,vaikka Pasi toiveikkaana baarikärpästen surinaa kuullostelikin.

Muutama satametrinen kun baarilta lumista polkua tallattiin niin päästiin Lotikonkellarin laavulle. 

Ja tuosta alkaa itse Lotikonkellari.Ensin ahtaudutaan 3-40cm halkeamasta, sitten on hieman avarampaa ja lopuksi vielä tunneliosuus.Välillä tunnelin pohjalla on reippaasti vettä vaikka pakkasta olisikin,nyt oli onneksi kuivempaa.

 Siellä se Pasin valo loistaa tunnelin päässä.

Lotikolta tunti tai kaksi reipasta askellusta hiljaisessa metsässä niin saavuttiin Karhunpaalupuulle.Täällä on pidetty karhunkaato bileitä kun on kontio saatu kellistettyä.Aikaa tuosta on jo tovi,väittävät että 5-6000 vuotta,en nyt tässä lähde kiistämään tietoa tuota kun en ole paikalla tuolloin ollut.

Laavu ja nuotiopaikkakin löytyi.Puut olivat kokolailla märkiä ja ensin savu oli näkyvin asia jonka saimme aikaiseksi mutta kyllä se nuotio alkoi siitä hiljalleen räiskyä.Pari isoa kupillista kahvia ja muutama makkara niin oli taas vaelluskenkä syönnillään.

Pasin 45 nokialainen jo miestä kuljetti merkiltä merkille kun minä vasta reppua selkään virittelin.Oli mies varmaan saanut jostain vihiä että paikallisessa talviurheilukeskuksessa olisi Nykäsen Masa nimmareita jakamassa.Ei näkynyt Masaa baarissa ,taitaapi olla huipulla...

Kovasti hiljaista huipulla oli.Taitavat olla tulevaisuuden lupaukset kotona pleikkaa pelaamassa.

Hyppyrimäeltä vielä reipas rupeama autolle muutaman kauniin näköalapaikan kautta.

Tämä on muuten Mopokallio.Mistä lie nimensä saanut.Tästä kun suolle katselee,niin sitä kovasti toivoisi näkevänsä karhun suolla taapertavan.Tai jopa susilauman jonossa jolkottavan.

Mopokalliolta pitikin jo reippaasti lähteä kohti autoa että kerkeisimme ennen pimeää sen löytämään.

Taas oli yksi hyvä ulkoilupäivä takana.Näitä vaan runsaasti lisää.

Joulupäivän juoksulenkki

Kylläpä taas näyttää aikaa kuluneen siitä kun viimeksi tänne olen mitään laittanut.Viime päivityksestä näyttää taas olevan jo lähemmäs vuosi.
Sen vuoden aikana on tullut tehtyä monta hyvää retkeä.Pääasiassa kajakilla mutta muutama pikkuretki on tullut myös rinkkaa ulkoilutettua.
Joulupäivänä oli viisitoista astetta pakkasta ja aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta.Siitä inspiroituneena lähdin lähimaastoon juoksulenkille ja muistin ottaa kamerankin mukaan.

Askel ei ollut kepeä,johtunee pitkälti siitä että on tullut juostua viime aikoina ainoastaan 1-3 kertaa viikossa.Muuta liikuntaa tulee kyllä runsaasti mutta juoksu on jäänyt vähiin.
Tietoinen valinta,nyt jää energiaa ja aikaa muuhunkin ulkoiluun.

On se vaan kummallista tuo juokseminen.Vaikka kunto on huono ja juoksun nautittavuutta ei todellakaan lisännyt pöppöröinen uusi lumi niin siitä huolimatta alkoi mielessä pyöriä seuraava ultrajuoksu haaste.Sitä ei välttämättä enää koskaan tule mutta helposti se vaan mielen sopukoista aina putkahtaa.

Oli se vaan upea keli,ja kun tuo juoksukin alkoi loppua kohti paremmin kulkea niin taidan huomennakin käydä juoksemassa.Tänään lenkki vei noin kaksi tuntia,ja muutama valokuva matkalla.

Sen verran reippasti taitaa lähipäivinä olla pakkasta että muutaman päivän kulttua taidan mennä kokeilemaan kalaonnea Hamarinjärvelle.