keskiviikko 21. tammikuuta 2015

Puljaamista

Vuonna 2007 aloittelin tätä melonta harrastusta.Eihän sitä missään melontakursseilla tullut käytyä.Kaverilta ensin lainasin kajakin ja siitä niitä melonta kokemuksia alkoi sitten hiljalleen kertyä.

Myöhemmin saman vuoden syksyllä hankin itselleni oman kajakin.Ja heti piti tietysti päästä retkelle.Siispä kemiön saarta kiertämään.
Varusteet olivat surkeat ja kelitkin olivat aloittelijalle vähän turhan kovat.Makuupussi oli ainoa paikka jossa oli mukavan lämmintä ja kuivaa.Aamuisin sai vetää kosteat ja kylmät kamppeet niskaan.

Kaikesta huolimatta oli melonta kärpänen ,tai olisikohan ollut oikein paarma, päässyt haukkaamaan oikein suuren kimpaleen viattoman ultrajuoksijan kuivuneesta lihasta.

Syksyn mittaan aloin ymmärtää että olisi viisasta hankkia talven mittaan lisää melontataitoja.
Liityin paikalliseen melontaseuraan(Salon Seudun Melamogulit) ja niin pääsin kerran viikossa uimahallille harjoittelemaan.Eipä sitä muuta tullut harjoiteltua kuin eskimokäännöstä.Kolmannella yrityksellä tuo jo onnistui.
Taisin saada sen onnistumaan vähän turhan helposti.Tuli turhan ylimielinen fiilis,turhahan tuota on harjoitella kun on näemmä noinkin helppoa.

Viime syksynä mieleen jostakin juolahti mieleen että retkikajakilla ei olekkaan koskaan tullut tehtyä eskimokäännöstä.
Siispä tuumasta toimeen.Mutta mitä ihmettä,eihän se sujunutkaan kuin vettä vaan.Melkoista räpellystä.Monet yritykset epäonnistuivat kokonaan ja nekin jotka "onnistuivat"olivat kyllä melkoisia onnenkantamoisia.

Lokakuussa sitten aloitin tuon puljaamisen täysin alusta.Altaan reunalla harjoittelin monta viikkoa lantiotekniikkaa,kyllästymiseen asti.Nyt lisäsin ohjelmaan vielä ala ja ylätuet sekä erillaisia eskimotekniikoita.Tämän talven tavoitteena on oppia vielä eskimokäännös ilman melaa,käsieskimo.Saas nähdä kuinka äijän käy.Lisämausteena tässä puuhassa minulla on paha matkapahoinvointi.Tuo pyöriminen ei vaan sovi minulle ja niinpä en uskalla käännöksissä laskea päätä aivan takakannelle.Pitää vaan tulla ylös pää vähän turhan ylhäällä.Toivottavasti tämä käy siedätys hoidosta ja tilanne paranisi.Aika näyttää.

Viime tiistain puljauksesta tuli muutama valokuvakin.











Kiitos kuvaajalle!

Yleisön pyynnöistä huolimatta vielä hiemanvideokuvaa...
Kylläpä videokuva menee surkeaksi kun sen tänne lataan.Olkoon nyt kaikesta huolimatta täällä kun en sitä korjatakkaan osaa...

 Näitä kun viitsii vain talven mittaan riittävästi harjoitella.Toistoja vain toistojen perään niin että jäävät oikein kunnolla lihasmuistiin.
Keväällä pitää sitten siirtää talvella opitut taidot avovesille.Aallokkoon ja tuulisille keleille.

Ensi talveen mennessä uskon olevani edes rahtusen parempi meloja.






















Ei kommentteja:

Lähetä kommentti