Vettä,sitä on riittänyt viime aikoina.Eipä siihen paljoakaan kiinnitä huomiota,sateen sattuessa sateella.Sen olen huomannut että pitkään aikaan en ole onnistunut ulkoilemaan niin etteikö kastuisi sateesta.
Joulupäivän aamupäiväksi Foreca lupaili selkeää,ehkä jopa aurinko pilkahtaisi,siispä Teijon retkeilyalueelle polkujuoksemaan.Aamuhämärissä matkaan ja tosiaankin,puolen tunnin juoksun jälkeen aurinko alkoi nousta.
Eihän tuo aurinko kovin korkealle viitsi tähän aikaan vuodesta nousta,mutta siivitti tuo vähänkin mukavasti lentoa askeleisiin.
Polku kulkee Hamarin järven etelä päässä olevan padon yli.Siellä jäin hetkeksi kummastelemaan talvien erilaisuutta.Vuoden 2010 joulukuun alussa oli jo ankara talvi ja jäätä oli kymmeniä senttejä.Olimme silloin Pasi Airiken kanssa näissä samoissa maisemissa retkeilemässä.Pilkki varusteetkin olivat mukana,vaikka montaa kalaa emme saaneetkaan.Muutama ahven taisi olla iltanuotiolla kypsymässä.
Illalla makuupussiin kömpiessä elohopea oli laskenut jo lähelle -20c lukemia ja pakkanen paukkui puissa.
Nyt oli lämpö nollassa ja sää keväinen.
Ohut jääriite oli järven pinnalla öisen pakkasen jäljiltä.
Jatkoin matkaa keväisissä tunnelmissa.Pidin yllä reipasta vauhtia ja juoksu kulki mukavasti.Kallioiden päällystät olivat jäässä ja vaarallisen liukkaita ja polut taas monin paikoin veden vallassa.Alkumatkasta koetin kierrellä lammikoita ja pitää sukat kuivina.Huomasin nopesti tuon turhaksi,kastuivat nuo kuitenkin,siis suoraan läpi syvien lammikoiden.Vettä oli parhaimmillaan puoleen sääreen,mutta ei tuo haitannut.Alkoihan tuota vettä tulla taivaaltakin.Noin puolentoista tunnin juoksun jälkeen alkoi tuulla ja vihmoa kylmää vettä,ajoittain rankastikkin.Kiristin vauhtia pysyäkseni lämpimänä.
Soita ylittävät pitkospuut olivat vaarallisen liukkaita.Pinnalla ohut huomaamaton jääkerros.Useinhan pitkokset ovat vielä hieman kallellaan,niin kyllä oli eteneminen ajoittain haastavaa.Muutamassa erittäin pahassa paikassa meinasin jo kääntyä takaisin.Jäinen pitkospuu,ympärillä vetelä,pohjaton suo.Lisäksi reipas tuuli ja kylmä sade,ilmassa oli seikkailun tuntua.
Kiva oli päästä suon jälkeen metsään suojaan tuulelta.Ohuet ja kevyet juoksuvaatteet ovat hyvät niin kauan kun liike säilyy mutta heti kun pitää hidastella alkaa vilu hiipiä puseroon.
Ja sitä vettä riitti,ajoittain ei olisi Nokialainenkaan riittänyt pitämään varpaita kuivina,saatikka juoksukenkä.
Loppua kohti annoin vauhdin vielä kasvaa.Ei enää kylmän vuoksi,metsän suojassa oli lämmintä,vaan itsensä rasittamisen nautinnosta.Lopussa tuli juostua ylämäet jo lähes täysillä.Lenkille tuli mittaa hitusen päällä kolme tuntia.Olisi ollut kiva juosta pidempäänkin,näissä maisemissahan niitä polkuja riittää,mutta jouluruokapöytä odotteli...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti