Paavolta Paavolle. Sunnuntain pitkä.

2006 Spartathlonissa onnistuin raahautumaan maaliin.Tuloshan ei ollut kummoinen,mutta maaliin pääsy siellä on aina kova juttu.Sitten tuli monenmoista ongelmaa,eikä oikein ollut motivaatiotakaan.Juokseminen ei koskaan jäänyt kokonaan mutta vähentyi huomattavasti.
Nyt on taas hiljalleen motivaatio alkanut hiljalleen nostaa päätään.Alunperin piti lähteä mukaan Mammuttimarssiin ,mahottomalle tietenkin.Muutaman viikon ajatusta päässäni pyörittelin.Lähes 200km,varusteet selässä ja pitäisi jaksaa vielä karttaakin tutkia ja siitä jotain ymmärtää.Ei riittänyt itseluottamusta,meni pupu pöksyyn.Liian monta vuotta poissa pitkiltä matkoilta,en enää tiennyt jaksaisinko.

Jotain juoksu haastetta piti kuitenkin keksiä.Eipä siinä kauaa tarvinnut tuumailla kun mielessä välähti,Helsingistä -Turkuun,patsaalta patsaalle.Noin sata mailia.Jonkun kun vielä saisi mukaan huoltamaan.Perheen esikoinen,Eetu lupautui mukaan leikkiin.Jari Tomppo lupautui myös mukaan kunhan ehtisi lauantaina kirmaisemaan maratonin.Tiesin olevani hyvissä käsissä,huollon toimivuutta ei tarvitsisi murehtia.

Harjoitustunteja oli tullut kyllä loppukesästä aivan riittävästi,mutta ei välttämättä oikeanlaista.Pääasiassa reipasta juoksua maastossa.Poluilla ja suunnistusmetsässä.
Kunto oli kyllä hyvä mutta hidas asfalttijuoksu täysin kadoksissa.Vauhdeista ei mitään tuntumaa.Mutta voi voi,niillä mennään mitä on.

Juoksu päiväksi oli sovittu 30.10.2011.Startti 6.00
Viimeiset viikot vierivät nopeasti ja juoksu tuntui liiankin kevyeltä.Muutaman kerran kävin tutuilla teillä tunnustelemassa vauhtia.Siinä missä kuvittelin vauhdin olevan 5.20-5.30/km se olikin lähempänä 4.50/km.Huolestutti että miten pystyisin aloittamaan 5.45 vauhdilla jonka uskoin sopivaksi,se huoli ei ollut turha.

Viimein koitti odotettu aamu.3.00 kello herätti ja aamupuurolle.Neljältä poimittiin Jari kyytiin ja keula kohti Helsinkiä.Autossa istuminen on aina tylsää ja koetin olla ajattelematta tulevia kilometrejä.Hieman jännitti,kuinkahan tässä kävisi.
Siellä hän kärsivällisesti odotti,Paavo juoksijoiden kuningas.Pakolliset valokuvat patsaan juurella,muutama väkinäinen huulenheitto ja matkaan.Kaupunki oli epätodellisen hiljainen.Syksyn lehdet rapisivat tossujen alla ja juoksu oli kevyttä.Koetin pidätellä vauhtia mutta koneen lämmetessä vauhti taisi hiljalleen kiihtyä.Huoltopisteiden väleiksi oltiin sovittu 3-4km.Aamupäivä oli tarkoitus juosta niin että tasatunnein olisi pieni pysähdys,tankkausta varten.Muu huolto tapahtuisi lennosta.
Aamupäivän keli oli aivan loistava.Aurinkoa ja +7c.Reipas tuulikaan ei pahemmin osunut reitille.Sata kymppi tiellä, jota reittimme seurasi on säännöllisesti etäisyys kylttejä turkuun.TURKU 155,TURKU 145,lohdutonta oli niiden kertoma tarina.
Noin kahdenkymmen kilometrin jälkeen huoltopisteellä oli odottelemassa myös Mikael Heerman .
Mikael lähti pyörällä mukaani.Tunti vierähti kuin siivillä mukavia rupatellessa.Kolmenkympin kohdalla oli Sari Heerman kannustamassa ja tuomassa vettä jonka olin ansiokkaasti unohtanut ottaa mukaan.Siis todellakin,lähdin juoksemaan sataa mailia ja unohdin veden!!!
Heermanneille kiitos seurasta,vedestä ja kannustuksesta.

Seuraavat parikymppiä taivalsin yksikseni,omiani tuumaillen.Lohjanharjulla,kun takana oli noin viisikymppiä,odotteli Jari juoksuvarusteissaan.Hän juoksisi seuranani seuraavat 68km.Matka eteni mukavasti,nyt hieman alle 6.00km vauhdilla.Juoksu oli edelleen mukavan helppoa kunnes yllättäen iski kunnon heikotus kohtaus.Kävellen seuraava pitkä mäki,mäen päältä hidasta juoksua huoltopisteelle.Hieman pidempi tauko ja enemmän energiaa,taisi verensokeri heitellä.
Nyt ei ollut enää niin mukavan helppoa,ja vasemmassa jalkapohjassakin tuntui jotain ikävää.Hieman ennen Suomusjärven motellia kenkä pois jalasta ja lisää vaseliinia.
Alkoi ilta hämärtää ja vettäkin tuli ajoittain.Parissa kohdassa loikki peuroja tien yli.
Ennen Saloa oleva pitkä mäki meni turhan lennokkaasti,mäen päällä oli pakko kävellä tovi,ja kävelyn jälkeen juoksu nopeus oli surkeaa laahustamista.Olin etukäteen kuvitellut että Saloon saapuminen olisi aiheuttanut suuria  tunteita.Mutta ei mitään,ei kerrassaan mitään.

Torilla odotteli huoltoauto ja Jaana Thorström.Jaana oli lupautunut seurakseni välille Salo-Turku.
Vaihdoin kuivaa päälle,söin väkisin minkä pystyin ja matkaan.Aluksi hidasta kävelyä ja siitä sitten vähitellen hitaaseen juoksuun.Enää ei ollut kivaa,mutta matka jatkui.Tuuli oli yltynyt ja vettäkin tuli välillä reippaasti.
Vauhti oli todella hidasta.Omasta jaksamisestani en ollut huolissani,vaan siitä että huoltojoukot ehtivät aamulla kouluun ja töihin.Minä kyllä olisin perillä,ennemmin tai myöhemmin.
Hevon päässä alkoi taas juoksu kulkea paremmin ja taas pystyi nauttimaan seikkailusta täysin siemauksin.
Matka eteni mukavaa vauhtia kunnes pimeydestä alkoi kuulua torvien törädyksiä ja rummun pauketta.Edelleenkään ei mitään näkyvissä mutta sitten erotin torventörähdysten välissä kannustushuutoja PETRI PETRI PETRI.
Rumpali osoittautui Tero Töyryläksi.Vuonna 2002 vappuna Tero juoksi saman reitin kun minä nyt.Olin silloin hänen mukanaan Turku-Salo välillä.
Olivathan siellä myös Hannu ja Maria Tähkävuori raparperipiirakoineen ja kahvineen.Kyllä maistui hyvälle,kiitos.Sitä piristysruisketta on vaikea kuvata kun kaverit tulevat yön tunteina sateeseen ja pimeään kannustamaan.Pitkäksi aikaa ei voinut jäädä seurustelemaan,piti jatkaa matkaa.Vähitellen alkoi taas tilannekkin normalisoitumaan.Voimat alkoivat vähetä ja askel painaa.Vauhti oli taas hidasta taaperrusta.Nyt sai maksaa alun yltiöpäisestä menosta.
Piikkiössä sade yltyi mutta siitä huolimatta Hannu liittyi mukaan juoksemaan.Vauhti hidastui ja hidastui,aloin jo huolestua että pysähtyisikö se kokonaan.Aloin jo palellakkin,piti laittaa ylle kuoritakki ja kuiva pipo.Matkaa ei ollut enää paljon jäljellä mutta meno oli jo todella vaikeaa.Haukotutti yhtenään ja tuli lähes vastustamaton halu käpertyä ojanpohjalle nukkumaan.Kun pääsin patsaalle ei ollut onnistumisen riemua,oli vaan pohjaton väsymys.

 Takana oli 165 kilometriä.Aikaa oli kulunut 20.36. Kauanhan tuo kesti,mutta patsaalle pääsin.Valokuvat ja sitten taisin vielä sopertaa kiitoksia kaikille mukana olleille.
Onneksi oli lämmin auto vieressä.Autossa välittömästi filmi poikki.Jotain taisin reakoida kun Jari jäi pois autosta ,mutta seuraava parempi muistikuva kotipihalta.

 Huolto on myös kova ponnistus pitkissä juoksuissa.Erikoiskiitokset Jarille ja Eetulle kun jaksoivat pitää minusta huolta.Heermanneille kiitokset hyvästä seurasta ja vedestä.Jaanalle kiitokset seurasta ja valvonnasta että muistan syödä ja juoda.Terolle,Hannulle ja Marialle kiitokset mahtavasta öisestä yllätyksestä ja seurasta.Ja vielä kiitos hengessä mukana olleille.