Lähiretkeilyä

Pakkasia on pidellyt.Pakkaset tuovat aivan oman mausteensa työmatka pyöräilyyn.Lämpötilan laskiessa lähelle -30c pitää olla tarkkana ettei jää paljaita alueita ihosta näkyviin,varsinkin kun pakkasia on kivasti vielä piristänyt raikas itä tuuli.Muuten ei vaatteita kannata kauheasti ympätä päälle,kunhan vain päällimmäinen kerros pitää tuulta.

Nishiki on saanut viime päivinä kylmää kyytiä mutta hyvin tuo on pelittänyt.Hyvin on yhteiselo sujunut myötä ja vasta mäessä.

Pakkohan sitä oli lähiretkeä alkaa suunnittelemaan kun talvi oli kerran saapunut,ei olisi punkeista eikä hyttysistä kiusaa.Kauas ei sitä viitsi yhden yön takia lähteä mutta talvellahan löytyy rauhallisia teltta paikkoja joka niemestä ja notkelmasta.
Pasi Airiketta ei tarvinnut paljoakaan houkutella kun hän lupasi lähteä seuraksi.Mahtavaa kun löytyy samanhenkisiä kavereita,ei tämä nyt kuitenkaan niin kamalan suosittu harrastus ole.Pasin kanssa on hyvä retkeillä,ei tarvitse pelätä kuulevansa turhaa valitusta vaikka touhu välillä menisikin askeettiseksi.

Retki kohteeksi sovittiin Kaisaari Salon lähivesillä.Minulle matkaa kertyisi noin kymmenen hiihto kilometriä pitkin meren jäätä.Pasilla olisi matkaa kotiovelta kolmisen kilometriä.
Lauantai aamulla kun lähdin hiihtelemään kohti Kaisaarta lämpömittari näytti melko talvisia lukemia.
-28C ja aurinko oli nousemassa pilvettömälle taivaalle,siinä hyvät kehykset tulevalle retkelle.

Keli oli nihkeä,jokainen metri tuli ansaita kovalla työllä,niinpä piti jo alkumatkasta pysähtyä vähentämään vaatetusta.Hikoilua pitää näillä keleillä välttää viimeiseen asti,liikkuessa pieni viileyden tunne on parempi.
Puolisen tuntia hiihdettyäni tuli muitakin syitä taukojen pitämiseen.Halikonlahdella oli tuoreita halkeamia jäässä,joista oli noussut vettä jäälle.Vesi oli mukavasti piilossa koskemattoman lumivaipan alla,joten niitä ei huomannut ennen kuin loiske kuului.

Noilla pakkasilla sukset olivat hetkessä paksussa jääkuorrutuksessa.Ei siinä muu auttanut kuin kaivaa Leatherman esiin ja aloittaa kärsivällinen rapsutus.Veistää ei uskaltanut koska silloin olisivat lastut lentäneet.Piti olla varovainen,olivathan sukset maksaneet lähes 10 euroa.
Eikä siinä vielä kaikki,onnistuin kolmen tunnin hiihdon aikana kastelemaan sukset viidesti !

Kymmenen kilometrin hiihto/jään rapsutus moniottelun jälkeen saavuin Kaisaaren rantaan.Pasi oli heittänyt jäälle komean hauen,malliksi,että näitä kaivataan lisää jotta illalla riittää syömistä.

Tuota haukea ei ollut tarkoitus laittaa pataan,Pasi oli veistänyt kalalta kyljen auki että se kiinnostaisi Merikotkaa.Ei näkynyt kotkaa,taisi olla kotona takan ääressä lämmittelemässä.

Saareen päästyäni pystytin ensi töikseni teltan.Olin suunnitellut lapioivani teltan päälle lunta eristeeksi mutta eihän tuota lunta ollut kuin hieman väriksi.

Yöstä oli tulossa kylmä,olin varannut mukaan kaksi makuupussia jotta saisin mukavan lämpimät yöunet.

Nälkäkin alkoi jo kaihertaa,mutta en vielä malttanut ravita riutunutta ruumista.Termoksesta haaleaa teetä ja muutama jäinen leipä,ne saivat riittää toistaiseksi.Valoisaa riitti enää muutamaksi tunniksi joten pilkille oli kiire.
 Turha oli tuota kiirettä pitää,eihän sieltä mitään tullut,ei tärppiäkään.Tulipahan huuhdeltua pitkästä aikaa kalavehkeitä.

Eipä siinä tyhjän reiän ääressä kovin pitkään viitsitty kyykkiä.Päätimme kävellä tutkimaan Vartsalan saaren eteläkärjessä olevaa vanhaa tupaa.En tiedä tuvan historiasta juurikaan mitään mutta olen ymmärtänyt että siinä on majoitettu sotilaita kauan sitten.Pitänee ottaa asiasta selvää.Rakennus on jo nähnyt kauneimmat päivänsä mutta jotakin rujoa kauneutta siinä on.

Kalaa ei tullut ja aurinkokin alkoi vähitellen laskea mailleen,oli aika lähteä leirille.Kunnon tulet ja lämmintä ruokaa,niitä mieli ja kroppa kaipasivat.Onneksi ei oltu laskettu kalaonnen varaan ruokahuoltoa vaan rinkan uumenista kyllä einestä riittäisi.Keitintä en viitsinyt esiin kaivaa.Pakki lunta täyteen ja tulelle,siitä sitä vettä hiljalleen syntyisi.Hidastahan se on,mutta minnekkäs sitä ihmislapsella kiire.Tehokkuus on kirosana pahimmasta päästä ja näillä retkillä on epätehokkuus kunniassaan.Aikaa on.

Illan mittaan pakkanen kiristi hyytävää otettaan tasaisesti.Kuumaa teetä ja lämmintä jutustelua kului illan mittaan runsaasti.Tulellakin innostuimme leikkimään kuin pikkupojat.Hetken siinä puuhailtuamme leiriä lämmitti mukavasti perinteinen nuotio,jätkänkynttilä sekä rakovalkea.Rakovalkea oli mallia mini,johtuen pidemmän materiaalin puutteesta,mutta kyllä tuokin muutaman tunnin paloi.
Kettujen ulvonta ja täysikuu möllöttämässä kirkkaalla taivaalla loivat vielä lisä tunnelmaa jo muutenkin upeaan iltaan.

Pasi ansaitsi ylivertaisella rakovalkean sytyttämis taidollaan liikanimen Pasi"rakovalkea"Airike.
Täysinäinen vatsa,nuotion lämpö,ja pitkä aktiivinen päivä saivat makuupussin tuntumaan houkuttelevalta vaihtoehdolta jo pian ilta yhdeksän jälkeen.Lämpötila oli tippunut taas talvisiin lukemiin,-28c kuulin jälkikäteen,omaa mittaria ei ollut mukana.
Ensin iso mukillinen lämmintä teetä,sitten vielä muutama lämmittävä spurtti jäällä ja sitten nopea sukellus makuupussiin.Etana hidastetussa filmissäkin olisi olisi melkoinen vauhtiveikko siihen verrattuna kun minä änkesin itseni yhdenhengen teltassa kahteen untuvapussiin.Ei ollut helppo tehtävä,ei.Pitkän puhinan ja ähellyksen jälkeen onnistuin ja samantien nukahdin.Olin suunnitellut hetken kuuntelevani hiljaisuutta mutta eihän siitä mitään tullut.
Syvää unta riitti aamu puoli kahdeksaan,mutta eihän sitä heti malttanut nousta lämpimästä kylmään aamuun.Onneksi Pasi oli reippaampi ja kuulin jo nuotion räiskeen.Puolisen tuntia rohkeutta kerättyäni kömmin ulos kolostani ja valmiille nuotiolle puuroa keittelemään.
Taivaalle oli yön aikana kerääntynyt pilviä,päivästä oli selvästi tulossa edellistä lämpimämpi.
Aamupäivä kului verkkaisessa leirin purkamisessa ja lumen sulattamisessa.Niin ja tietysti uusien retkien haaveilussa.

Alkuiltapäivästä jätimme leiripaikan ja lähdimme hiihtelemään kotia kohti.Pasi etelään minä pohjoiseen.Hetken hiihdettyäni käännyin vielä katsomaan Kaisaarta,tuota oivaa lähiretkeilykohdetta.Kotiin hiihtelin verkalleen,paljon taukoja pidellen.Huomenna pitäisi teljetä taas itsensä neljän seinän sisälle töitä tekemään,joten viimeiset pitkät henkäykset raikasta pakkas ilmaa olivat tarpeen.

.