Merellä

Tästä viikonlopusta alkaa tulla jo perinne.Viime keväänäkin olimme vuoden ensimmäisellä melontaretkellä toukokuun puolessa välissä.Viime vuoden kausi loppui  kun talvi pääsi yllättämään viattoman melojan.Joulukuussa piti vielä kiertää kemiönsaari mutta jäät muuttivat suunnitelmia.Edellis vuonna olimme vielä joulukuussa merellä.Pikku pakkasia oli ja retken päättymis iltana sitten oli jo -15 c.

Talvi on taas eletty ja harrastettu talvisia ulkoiluja mutta nyt on kevät taas ja kesä ovella.Torstai aamulla sain täyteen lastatun kajakin taas vesille.Paljonhan noita varusteita taas kertyi,pääasiassa vaatteita.Merellä on vielä kylmää vaikka sisämaassa on jo helleraja rikottu.Uutena leluna matkassa Garmin Dakota 20.Paikallinen retkeilyväline kauppias oli antanut sen koe käyttöön vaikka pelkäsinkin tulevani kerralla siitä riippuvaiseksi.Kartat ja kompassit olivat vanhasta tottumuksesta kannella.Keli oli tyyni ja mieli innokas ja niinpä Garmin näytti alussa vauhdiksi 7.5km/h.Tiesin vauhdin turhan reippaaksi,kyllä se siitä tasoittuisi,luonto kyllä tekisi tehtävänsä.
Tunnin verran tuijottelin Garminia kunnes sammutin mokoman laitteen.Vie huomion olennaisesta,siitä miksi minä olen täällä.Vapauden tunne,riippumattomuus,luonto ja tunne kun pystyy tulemaan toimeen vähillä varusteilla välillä huonoissakin olosuhteissa.Kaivaisin sen taas esiin jos olosuhteet radikaalisti muuttuisivat ja sille olisi oikeasti käyttöä.

Ensimmäisellä taukopaikalla orvokit sulostuttivat maisemaa ja lapintiirat sukeltelivat pikkukaloja tyynestä veden pinnasta.Pitkää taukoa en malttanut pitää,kunhan piti hieman lepuuttaa melontaan tottumatonta takapuolta.Mieli paloi eteenpäin,katsomaan mitä seuraavan saaren takana olisi.
Aurinko lämmitti,liikaakin.Kuivapuku oli aivan liikaa, mutta päivällä oli alkanut tuulemaan ja reitillä olisi muutama kohtuullinen aukko ylitettävänä.Jos kaikesta todennäköisyydestä huolimatta joutuisi vedenvaraan niin siinä olisi leikki kaukana.Varsinkin kun ensimmäinen päivä meni meloessa yksin kohti Sändötä.Pasin piti mennä vielä torstaiksi töihin josta hän sitten tulisi suoraan merelle.Treffit oli sovittu ilta kahdeksaksi Sandön nuotio paikalle.Sain koko päivä kulumaan noin 40km melomiseen.Paljon taukoja,välissä jopa tunnin nokoset.Ei ollut kiire minnekkään.

Olin teltan pystytys puuhissa kun Pasi saapui.Leiri pystyyn,vatsa täyteen ja ehtisimme vielä kiertää saaren ennen pimeää.Saataisi jopa näkyä tälle vuodelle uusia lintulajeja.Meri oli taas tyyntynyt ja oli aivan maagisen mahtava ilta.

Aamuyöstä heräsin kun tuuli paukutteli telttaa.Hetken tuumailin että onkohan lainkaan mahdollista lähteä vesille tältä puolelta saarta vai pitääkö kajakit kantaa saaren toiselle puolelle.Hetken asiaa pohdittuani jatkoin nukkumista,älä pilaa tätä päivää huomisen murheilla.
Aamulla ennen seitsemää puuron keittoon,teltan jätin pystyyn sateen suojaksi.Vettä satoi ajoittain ja tuulta oli 5-7ms.Toivottavasti tuuli ei enää kovasti yltyisi,varsinkin kun Pasin kajakki on kovin herkkä myötätuulissa.
Tuuli oli idästä ja päätimme ensin meloa etelään suurten saarten suojassa ja tarkkailla sään kehitystä.
Saarten suojassa olikin lähes tyyntä,ainoastaan saarten väleissä aaltoili kohtuullisesti.Högsoran etelä kärjessä pidimme tuumaus tauon.Päätimme kääntää tuulelle selän ja ottaa suunnan länteen kohti Vänötä.Siitä sitten Vänön pohjoispuolelta saarista suojaa hakien vähitellen Yxskäriin.Siellä meitä odottaisi suojaisa poukama ja toivottavasti paljon muuttolintuja.Päivä sujui mukavasti mutta vähitellen taaksemme alkoi kertyä tummia pilviä.Jyrähdyskin kuului,mutta emme päässeet päässeet yksimielisyyteen sen aiheuttajasta.Ukkonen tai Örön tykit,jompi kumpi.
Poukama olikin mukavan suojaisa,nopeasti teltta pystyyn ennen kuin alkaisi sataa.Ensimmäiset pilvet menivät etelästä ohi ja ehdimme valmistaa ruuat ja käydä pongailemassa ennen sateiden alkua.Iltamyöhän grillaus retki saaren nuotio paikalle sujui sitten reippaassa sateessa ja tuulessa.Puut olivat kuivia joten sytytys onnistui helposti,siinä sitten istuskeltiin ja odotettiin hiillostaa.Makkarat tuli syötyä puoli kylminä,lämmin ja kuiva makuupussi houkutti niin kovasti.Aamulla sitten aikaisin kävelylle ja ihmettelemään muutto lintuja.

 Telttoihin päästyämme ukkonenkin jyrähteli komeasti.Oli komeat puitteet hyville unille,eikä niitä tarvinnutkaan pitkään odotella.Yöllä havahduin teltan paukkeeseen ja notkumiseen,ei sitten ollutkaan niin suojaisa poukama.Aamulla satoi edelleen reippaasti.Sadetutkan mukaan sade ja tuuli jatkuisi pitkälle iltapäivään,päätimme odottaa.Juomat ja ruuat olivat kajakissa enkä viitsinyt ryömiä pois makuupussista.Iltapäivällä huomasin kuinka alkoi nopeasti heikottaa.Liian pitkään syömättä ja juomatta,taisi päästä veren sokeri turhan alas.Oli pakko mennä sateeseen keittelemään puuroa,suurella tahdon ponnistuksella sain sen jopa syötyä.Olo alkoi parantua.Sade loppui,mutta odottelimme vielä muutaman tunnin jotta voimani palautuisivat.Meloisimme ainoastaan 13-14km Notvarpharun autiotuvalle.
Muutaman tunnin melonnan jälkeen olin taas voimissani.
Tuvalle päästyämme kamiinaan tuli ja kamat kuivumaan.Minä pystytin rantakalliolle teltan,Pasi jäi isännöimään tupaa.

Ilta kului rattoisasti radiota kuunnellessa ja rupatellessa mukavia.Telttaan kömpiessäni lintujen konsertti oli parhaimmillan.Kauaa en jaksanut konserttia kuunnella kun uni vei voiton.
Aamulla varovasti teltan vetoketju auki.Varovaisuus palkittiin kun kaksi luotokirvistä istuskeli läheisellä kalliolla minua huomaamatta.
Teltta kasaan ja tupaan keittelemään puuroa ja suunnittelemaan viimeisen päivän reittiä autolle.Näkyvyyttä oli ainostaa muutamia satoja metrejä,olisi sopiva hetki testata Garminia.Suunnan otimme kahti Stenskäriä.Vaikka GPS nyt olikin käytössä otin tarkan suunnan myös kartalta,eihän noista teknisistä aparaateista koskaan tiedä.Muutaman minuutin melonnan jälkeen olivat myös takana olleet saaret hävinneet sumuun.Tuntui kuin maailmassa ei olisi muita,vain harmaa verho ympärillä.Takaa tulevien aaltojen vuoksi piti muistaa tarkistaa suunta kompassista säännöllisesti jotta suunta pysyisi tarkasti oikeassa ja löytäisimme Stenskärin.Gepsiäkin tuli välillä vilkaistua,toihan se varmuutta.Saavuttaessamme Stenskärin alkoi jo sumukin hälvetä.Pidimme pienen tauon satamassa jossa rohkea lapintiira ihmetteli puuhiamme.

Lyhyen jaloittelun jälkeen suunta kohti Gullkronaa ja siitä Höglandiin jossa pidempi tauko.Höglannissa kiersimme luontopolun ja kiipesimme näköalatorniin ihmettelemään saaristomeren kauneutta.Tästä oli autolle enää tunnin matka,se kuluikin ihmetellessä että joko se oli tässä,kauan odotettu kevätretki.Mutta valitettavasti töissäkin pitää käydä.Sitku,sitku,tämä on taas niitä sitku valituksia.Ehkä minäkin joskus edes vähän tämän tyyliselle retkelle pääsisin.RETKI Olenhan jo saanut jo saanut vähistä melonta vuosista huolimatta paljon kokemusta ja upeita elämyksiä.Viimekesäinen Loffoottien kiertäminen on tähän mennessä ehdoton timantti melonta uralla.Taitoja ja kokemusta pitää vaan rutkasti vielä saada lisää.Pasilta olen saanut imettyä tietoa ja kokemusta oikeasta meri melonnasta,kiitos siitä.Niitä pitää vaan käyttää ja soveltaa itselle sopiviksi,siitä ne taidot karttuvat,hiljalleen.

Niin siitä Gepsistä vielä,sumussa ihan ok laite.En tullut riippuvaiseksi.